Jännitti etukäteen, että poistunko kiropraktikon luota kävellen vaiko kenties neliraajahalvaantuneena. Kävellen, onneksi. Tosin en tiedä, oliko se mitenkään maailmaajärisyttävä kokemus muutenkaan. Kuului "riks" ja "raks" ja siinä se. Selkäkipu ehkä vähän katosi taka-alalle, mutta lonkkasärky tuplaantui. Bläh. Huomenna menen vielä käymään siellä toisen kerran, sit saa riittää.
Oltiin myös miehen kanssa häissä eilen. Hauskat juhlat. Hauskinta oli päästä johonkin kahdestaan siten, että joku muu vaihtoi kakkavaippoja, selvitteli raivareiden syytä yms. Tosin kävin kyllä kemuista pari kertaa kotosalla syöttämässä vauvan, mutta silti. Poika kun ei pulloa huoli, joten siksi näin.
Olen oikeastaan itsestäni aika ylpeä, että vaikka olin juhlissa, söin järkevästi. Ruokaa hain vain yhden lautasellisen enkä siis santsannut, vaikka se olikin hyvää ja enempi olisi mahtunut. Lisäksi jätin perunat ja patongit syömättä, keskityin salaattiin ja LIHAAN. Nam. Juomista en kerännyt kaloreita yhtään, koska olin siis selvinpäin tämän imetysbläänin takia. Tosin sanottakoon, että mun mielestä kemuissa ei tarvitse kaloreita miettiä, sillä ei niitä nyt niin kovin usein ole. Enemmän se ratkaisee, mitä nappaa ruokakaupasta kärryyn monta kertaa viikossa.
Just nyt olen kyllä älyttömän väsynyt. Esikoinen raivosi ihan täyttä raivoa reilut 2 h keskellä aamuyötä. En tiedä, olenko enemmän henkisesti vai fyysisesti finito.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)