Uusia palkintoja

Päivitin jälleen kerran tuota laihdutuspalkintolistaani. Nuo palkinnot ovat kyllä kaikki sen verran tyyriitä, ettei aavistustakaan, mistä revin niihin rahaa. Seuraavaksi listalla on nyt uusi kännykkä, sillä nykyinen ei toimi kunnolla ja lähipiiri kiroaa sitä koko ajan ;) Nyt Uusi upeampi minä -palkintolista näyttää tältä:

85 kg kännykkä
83 kg L'eau de Chloé -hajuvesi

83 kg L'eau de Chloé -hajuvesi

80 kg Dior Addict -huulipuna

80 kg Dior Addict -huulipuna
77 kg kulmakarvojen kestopigmentointi
74 kg shoppailupäivä itsekseni tai ystävättären kera
71 kg Minna Parikan korkokengät tai jotkut yhtä upeat luomukset
68 kg tatuointi?
65 kg extrahulppea matka

Ihanteellinen verenpaine

On mullakin huvit, mutta mittasin verenpaineen aikaa kuluttaakseni. Tulos oli varsin hyvä, taulukon mukaan jopa ihanteellinen. Tosin en ehtinyt istua sitä 5 minuuttia ennen vaan ryhdyin heti hommiin, joten en tiedä, kuinka luotettava lukema on. Mutta tuskin luvut ovat ihan katossa ainakaan.

Nyt odottelen,että pääsen papa-kokeeseen. Jotenkin tulokset jännittää. Syövät ovat nykyään niin yleisiä ja olisi hölmöä tuudittautua siihen uskoon, että itse on turvassa.

Ei ihan karppilounas

Mä olen pyrkinyt vähentämään hiilihydraatteja, mutten pyri vielä ketoosiin ja syön niitä jonkin verran. Tällaisen herkkulounaan söin paikallisessa ravintolassa ja oli mainiota.

Paino on ihanasti mennyt alaspäin. Painoindeksi on taas alle 30!

Kirppistelyä

Piti ostaa vanha lehti, jota harkitsin jo sen ilmestyttyä. Fit karppaajan kannessa komeilee yksi mun esikuva, Rakel Lignell. Vielä kun ehtisi lukemaan B-)

Karu totuus

Nyt seuraa avautumista petipuuhista. Päätin äsken nostaa kissan pöydälle ja kysyin mieheltä, miksi meidän seksielämä on kuihtunutta. Keskustelu meni näin:

Minä: Kerropas, että kun meidän petihommelit on mitä on, niin johtuuko se siitä, ettei sua vaan enää ne touhut liiemmin kiinnosta vai oonko mä nyt jotenkin vaan liian äiti tai lihava?
Mies: No vähän sitä kaikkea varmaan. Annetaan nyt vaan ajan vähän kulua.

Että mua kyrsii, surettaa, harmittaa, inhottaa oma kroppa. Tajuan kyllä miestäkin, vaikka toivoisinkin, että kilot eivät vaikuttaisi rakkauselämään. Tosin en tiedä, haluaisinko itsekään häntä, jos hän lihoisi yhtä paljon.

Onneksi tämä keskustelu käytiin päivänä, jolloin olin ensin käynyt hölkkäämässä ja sen jälkeen treenannut vähän vatsalihaksia + venytellyt. Tuntuisi ehkä kurjemmalta, jos olisin mässäillyt koko päivän ja maannut sohvalla.

Missä vaiheessa mä annoin itseni paisua näihin mittoihin ja miksi... Kas siinä pulma.

En sentään rullatuolissa

Jännitti etukäteen, että poistunko kiropraktikon luota kävellen vaiko kenties neliraajahalvaantuneena. Kävellen, onneksi. Tosin en tiedä, oliko se mitenkään maailmaajärisyttävä kokemus muutenkaan. Kuului "riks" ja "raks" ja siinä se. Selkäkipu ehkä vähän katosi taka-alalle, mutta lonkkasärky tuplaantui. Bläh. Huomenna menen vielä käymään siellä toisen kerran, sit saa riittää.

Oltiin myös miehen kanssa häissä eilen. Hauskat juhlat. Hauskinta oli päästä johonkin kahdestaan siten, että joku muu vaihtoi kakkavaippoja, selvitteli raivareiden syytä yms. Tosin kävin kyllä kemuista pari kertaa kotosalla syöttämässä vauvan, mutta silti. Poika kun ei pulloa huoli, joten siksi näin.

Olen oikeastaan itsestäni aika ylpeä, että vaikka olin juhlissa, söin järkevästi. Ruokaa hain vain yhden lautasellisen enkä siis santsannut, vaikka se olikin hyvää ja enempi olisi mahtunut. Lisäksi jätin perunat ja patongit syömättä, keskityin salaattiin ja LIHAAN. Nam. Juomista en kerännyt kaloreita yhtään, koska olin siis selvinpäin tämän imetysbläänin takia. Tosin sanottakoon, että mun mielestä kemuissa ei tarvitse kaloreita miettiä, sillä ei niitä nyt niin kovin usein ole. Enemmän se ratkaisee, mitä nappaa ruokakaupasta kärryyn monta kertaa viikossa.

Just nyt olen kyllä älyttömän väsynyt. Esikoinen raivosi ihan täyttä raivoa reilut 2 h keskellä aamuyötä. En tiedä, olenko enemmän henkisesti vai fyysisesti finito.

Kidutusta ja hemmoittelua

Tänään menen ensin kiropraktikon käsittelyyn tämän kirotun selän takia, josko pääsisin kivusta eroon. Sen jälkeen on onneksi mukavampaa tiedossa, koska sisko vie mut lounaalle kaupungin tyylikkäimpään ravintolaan. Onneksi ruokakin on siellä oikein hyvää ;-)

Ohessa myös lettiväkerrys tältä aamulta.

Tunnustan...

... olin tänään laiskiainen. Nimittäin PITI mennä salille, mutta sen sijaan meninkin shoppailemaan ihan yksin ;)

Strippauskeskustelu jatkuu + kysymysmerkkinä uudella salilla

Mies sanoi, että jos toivon, hän voi jättää sen strippausohjelmanumeron väliin polttareissa. Tosin lisäsi siihen, että saa kyllä tossun alla olevan maineen. Sanoin, että ehkä sekin on parempi kuin vaimon loukkaaminen. Näillä näkymin siis mun ei tarvitse ahdistua parin viikon päästä. Pitäkää peukkuja! (Toivon myös, ettei tämä nyt johda siihen, ettei ukkokulta kerro tällaisia arveluttavia juttuja enää, ettei tule sanomista).

Ja sitten laihdutus- ja kuntoiluasiaa.

Sain kolmen päivän treenipassin läheiselle salille. Kuntokeskuksen tarkoituksena toki oli koukuttaa mut heidän asiakkaaksi ja saada mut tilaamaan sielä 12 kuukauden treeniaika. Siihen en kuitenkaan lähtenyt, sillä suunnittelen aloittavani ihan toisella salilla tässä jossain vaiheessa syksyä. Sitä ennen pitää kuitenkin saada käytettyä nippu liikuntaseteleitä johonkin. Harmillista, että niin monessa paikassa on sitouduttava 12 kuukaudeksi (tai vähintään maksettava joku kirottu liittymismaksu ja siihen päälle vielä kirotun korkeaa kuukausimaksua).

Salihommissa jälleen.

Tämä paikka, jossa eilen kävin kuntoilemassa, ei kyllä oikein houkuttanut. Salille mennessäkin tunsin (tai luulin tuntevani) kaikkien katseet selässä ja palloilin siellä ihan pihalla, kun en löytänyt mitään mistään. Lisäksi lämmittelyissä käyttämäni crossari kolisi siihen malliin, etten povaa sille enää kovin pitkää elinikää. Lisäksi tuon paikan kuukausimaksu oli jotain 90 euroa, joten en tosiaan ole sinne menossa.

Sen sijaan siinä kotimatkalla bongasin erään teollisuuskiinteistön ikkunoissa maalarinteipillä (!!!) kirjoitetun mainoksen, poikkesin sisälle ja löysin varsin viehättävän pikkusalin. Siellä oli yksi treenaaja, pauhaavan musiikin sijasta joku suihkulähde liplattamassa yms. Hintaa lystillä on 45 e kuukaudessa + liittymismaksu 40 e. Nyt pähkäilen, kutsuisiko se mua liikuntaseteleiden arvon verran. Tuonne ei kyllä kannata pitkäksi aikaa sitoutua, sillä homma näytti sen verran amatöörimäiseltä noin mainonnan ja markkinoinnin + muun ulosannin suhteen, että epäilen paikan menevän konkkaan puolessa vuodessa. Joten ehkä pitää nauttia niin kauan kuin lystiä riittää ;)

Niuho vaimo

Sanoin nyt sitten miehelleni suoraan, että mua kyrsii, ahdistaa, häiritsee ja surettaa, jos hän menee johonkin lutkabaariin katselemaan sylitanssia vehje kovana. Tuntuu ihan pettämiseltä moinen. Ehkä meni perille, parin viikon päästä selviää.

Tänään kävin purkamassa jatkuvan itkun, vaipanvaihdon ja puklujen väistelemisen (ja siinä useimmiten epäonnistumisen) aiheuttamaa ketutusta 5 km juoksulenkille. Auttoi. Satoikin, mutta viihdyin silti. Suosittelen muillekin (on paljon hauskempaa kuin kiukuttelu).

Tanssittu tangolla

Onneksi ihan tällaiseen asentoon ei tarvinnut vielä taipua.

Eilen oli tankotanssin peruskurssin ensimmäinen kerta. Myönnän rehdisti, että olen aika pettynyt. Mähän tutustuin lajiin polttareissa, joissa tunnin veti varsin rempseä ohjaaja: musiikki soi koko ajan, sarjaa rakennettiin vauhdilla, syke oli katossa, hymy oli korvissa, ohjaaja heitti hävytöntä läppää yms. No, tuolla kurssilla taas painotetaan tosi paljon tekniikkaa, huumori ei lennä yhtään, musiikki soi harvoin ja mikä typerintä, kaikilla ei ole edes omaa tankoa. Kiva. Jaoin siis omani toisen tyypin kanssa ja tuntuu, ettei siitä saa samaa hyötyä ollenkaan. Välillä joutuu vain seisomaan (tai mun tapauksessa vähän joraamaan) sivummalla ja katselemaan vierestä. Olisi paljon hauskempaa, jos saisi treenata koko sen tunnin ajan. Ketuttaa, että nyt maksan käytännössä 10 e/kerta siitä, että mulla on mahiksia tanssia tangolla 30 minuuttia. Haaveilen, että osa kurssilaisista tippuisi pois syystä tai toisesta ja saisin ihan oman tangon sinne. Tai sitten mun on vaan päästävä tästä ketutuksesta yli.

Nyt pitäisi vielä kerätä jostain rohkeutta pukeutua tunnille shortseihin. Apua.

Tekosyy nimeltä äitiys

Mähän olen ihan rehellisesti läski, tuhti, pyylevä, mehevä, höllyvä. Eikä se johdu mun lapsista vaan siitä, että kiskon vääriä asioita naamaan, olen totaalikoukussa suklaaseen enkä saa itsestäni juuri nyt tarpeeksi irti karppaamiseen. Okei, pieni ripaus johtuu lapsista: odotusaikana keräsin kiloja (tosin nekin omien mielitekojen takia) ja nyt en voi ketokarpata, koska imetän. Lisäksi huomaan, että valvotun yön jälkeen mielihalujen vastustaminen on hullunvaikeaa.

Katselin tuossa äsken Muodin Huipulle -ohjelmaa, jota juontaa häikäisevä Heidi Klum. Tyypillä on ehkä noin miljoona lasta ja silti hän on valmis esiintymään Victorias Secretin alusvaatenäytöksissä. Wau. Ihan samaan en pyri enkä varmaan pääsisikään koskaan, mutta siinä on kyllä yksi vallan mainio esikuva mulle noin ulkonäkönsä puolesta.

Heidi Klum on timmi mimmi jälkikasvustaan huolimatta. Kuva: MTV3.

Suklaa-angstia

Löysin kaapista housut, joihin mahdun jotenkin. Farkut odottavat vielä parempia aikoja.

Mun suklaa-addiktio on sen verran paha, että nyt tarvitsee ihan oikeasti tehdä jotain. Aloitin tämän niinkin hämmentävästä paikasta kuin Facebookista, jossa en enää tykkää Fazerin Sinisen sivuista. Ei nimittäin auta tässä taistossa, jos ruudulle lävähtää suklaan kuvia. Lisäksi ummistan korvani keittiön kaapissa kiljuville Fazerminteille, jotka mies sai synttärilahjaksi vanhemmiltaan. Just nyt ei edes tee tiukkaa, tosin olen kyllä liian tietoinen niiden olemassaolosta. Appivanhemmat eivät tee tätä mun hanketta helpoksi, kun toivat vierailullaan konvehtien lisäksi myös pussillisen perunoita ja ison pitkon itse leivottua pullaa. Pottuhimoa mulla ei onneksi ole ja selvisin pullahaasteestakin kunnialla.

Latasin iloksenne myös kuvan, jonka nappasin tovi sitten. Vaatteet ovat vähän liian pienet, mutta väliäkös sillä. Ei ainakaan napa vilku alta, kun on toppi alla.

Ihme"lääke" löydetty

Tällä lähti krampit! Kuva pöllitty röyhkeästi valmistajan nettisivuilta.

Mullahan olivat pohkeet aivan järjettömän kipeät viikkotolkulla: jopa rappusten nouseminen tuotti tuskaa, saati kyykkyyn meneminen. Kaikki alkoi mun aloitettua hölkkätreenit eikä siihen kipuun auttanut yhtään mikään. Tai no, hieronta auttoi vähän, mutta pohkeet menivät jumiin heti seuraavan lenkin jälkeen. Onneksi yksi personal trainer -tuttu vinkkasi, että saattaisi johtua magnesiumin puutteesta. Joten marssin apteekkiin ja otin sporttisimman näköisen purkin (mikä mahtava syy valita tuote) ja OHO, sehän toimi. Enää ei satu pohkeisiin yhtään :) Jeah! Tosin pieni varaus tässä on: mä loukkasin mun selän reilu viikko sitten enkä ole päässyt sen takia juoksemaan. Lähden heti, kun selkää ei enää satu tällä tavalla. Saa myös nähdä, pitääkö aloittaa ihan alusta, eli kuinka nopeasti hölkkäkunto rapistuu.

Strippiluola kutsuu mun miestä

Mies on osallistumassa ystävänsä polttareihin parin viikon päästä. Hän tuossa jutteli, että yksi ohjelmanumero on mennä paikalliseen strippausluolaan. Pakko tunnustaa, että ahdistuin. Taidan olla itsestäni aika epävarma näiden läskien kanssa, mutta tuntuu pahalta ajatella omaa miestä katsomassa, kun toiset naiset hankaavat paikkojaan ja esittelevät itseään. Sanoin kyllä, ettei tunnu kivalta. Toisaalta en myöskään toki ala vaatia, että jättäisi tuon ohjelmanumeron välistä tms (tulisi leimatuksi kaveriporukassaan vätyskäksi ja väittäisivät olevan tossun alla, lisäksi mies tuskin suostuisi siihen tai kantaisi ainakin kaunaa). Salaa toivon, että ne naiset olisivat edes jotain vähintään yhtä hyllyviä kuin mä. Kun ei mun mies mustakaan niin kauheasti nykyään innostu, niin ehkei niistäkään. Enkä toisaalta halua kuulla, jos olivatkin jotain 18-vuotiaita 34-kokoisia herkkuja.

Hunksit ovat ihan eri juttu. (Kuva Scandinavian Hunskien sivuilta).

Olen kyllä sitä mieltä, että äijien polttarit ovat vain jotenkin hyväksyttävä tekosyy mennä moiseen paikkaan. Tuskin monikaan noista ukkoKULLISTA (muahaha) voisi mennä sinne rankan työpäivän päätteeksi tai edes kehtaisi, mutta kun on polttarit, niin sittenhän voi tehdä melkein mitä vaan. Sitten ne istuvat siellä rivissä laitteistot paraatikunnossa eikä siinä ole mitään epänormaalia heidän mielestään varmaan. Mies sanoi, että olenhan mäkin ollut katsomassa Scandinavian Hunksien esitystä. Vastasin siihen, että olen joo, mutta on pikkuisen eri juttu katsoa showta, jossa korkeintaan riisutaan paita ja joka esitetään jossain akkainmessuilla keskellä päivää kuin toisiaan yllyttävässä poikaporukassa, umpihumalassa ja keskellä yötä, kun akat antaa jotain hemmetin sylitansseja. Tuntui tajuavan (vaikkei sen tajuaminen mitään muutakaan).

Jotenkin osoittaa bestmaniltäkin huonoa makua viedä sulhanen tuonne. Morsiankaan tuskin ihan kamalasti innostuu asiasta ja kuulee siitä pahimmassa tapauksessa vasta häistä, kun joku möläyttää pikkutunneilla, että "noooo, ookko säkin nyt alkanut strippaamaan, kun ukkos niin innostui viikonloppuna?".

Onko nyt ihan pölöä ahdistua tästä? Oletteko te muut niin itsevarmoja, että ette sitten polttaripäivänä istuisi jossain ahdistumassa ja miettisi omaa ukkokultaa tuijottamassa vieraita mimmejä? Ääääääää. Mua ahdistaa ja tässä on vielä kaksi viikkoa aikaa ahdistua lisää. Blääh.

Kirja ihroissa

Mähän aikoinaan innostuin karppaamisesta luettuani Varpu Tavin Laihdu ilman nälkää -kirjan. Nyt karppaaminen on ollut taka-alalla ja yritän sitä hissukseen käynnistellä. Motivaation takia hommasin hänen toisen kirjansa, kun kerran sai superhalvalla. Taitaa toimia, sillä luin tuon yhdessä päivässä (on aika ohut) ja heti seuraavana päivänä painoin 2 kg vähemmän ;) Tehokas dieetti. Pitäisköhän lukea se uudestaan tänään, josko lähtisi taas toiset 2 kg?

Karppiguru Varpu Tavin teos päätyi kuvattavaksi vatsamakkaran alle.

Kuuluu mulle vähän pölöäkin, nimittäin menin rikkomaan selkäni. Olin lasten kanssa kolmestaan kotona (mies töissä) ja olin lähdössä kävelylenkille. Olin nostamassa tuplarattaita ulos, kun alaselkä napsahti TODELLA kivuliaasti ja jalat notkahti siinä samalla. Siinä mä sitten seisoin ulkona terassilla, enkä pystynyt kävelemään. Lapset oli sisällä, vauva sitterissä ja esikoinen luki kirjaa. Kännykkäkin oli kaukana enkä mä kyllä tiedä, kenelle olisin voinut soittaa. Joku ambulanssi olisi ollut hiukan liioittelua, vaikka olinkin ihan rampana. Noh, keräsin vähän aikaa siinä itseäni ja sitten raahasin ruhoni seinistä pidellen lähimmälle tuolille. Sattui ihan simona näin sanoakseni. Tästä on nyt kolme päivää ja selkä on ollut joka päivä astetta parempi. Pystyn jo kävelemään melkein ontumatta. Välillä iskee ihan järjetön kipu, jos käännän vahingossa kroppaa väärään suuntaan. Öisin on myös aika mielenkiintoista kääntää kylkeä, kun sattuu niin paljon, ettei pysty liikkumaan.

Mutta joo, viikko aikaa parantua. Sitten mä menen tankotanssitunnille.

Jos joku muu haluaa ostaa tuon Tavin kirjan, niin suosittelen hommaamaan sen booky.fi-nettikaupasta. Maksoi 2,90 e eikä tullut postikuluja päälle. Ja teille epäluuloisille: tämä ei ollut sponsoroitu mainos enkä saanut siitä latin latia. Piti vain vinkata, kun itse olin varsin iloinen, että sai laatukirjan vain ripauksen kalliimmalla kuin Fazerin Sinisen. (Toivon, että tämän opuksen avulla mä pystyn jättämään kaikki ne kirotut suklaalevyt kauppaan jatkossa).

Nappikauppaa

Aikamoisen kasan kiskon kaikenmaailman tabuja naamaan joka päivä, katsokaa vaikka! Tästä puuttuu vielä ehkäisypilleri (muahahahaa, ihan kuin tällä tahdilla kovinkaan helposti raskautuisi) sekä toinen magnesium-nappi. Niitä kun pitää ottaa kaksi ja mielellään aamuin + illoin, jotta imeytyvät hyvin. Kuvassa kolme Omega kolmosta, joku mutsien ikioma monivitamiinitabu, maitohappotabu sekä magnesium. Magnesiumit otin repertuaariin vasta ihan hiljattain, sillä yksi personal trainer vinkkasi, että hölkän aiheuttamat pirulliset pohjekivut voisivat johtua siitä. Tiedä sitten, mutta katsellaan.

Saakelin Google Analytics

Pah, pöh ja p%&"!###!! Taistelin ikuisuudelta tuntuvan ajan Google Analyticsin parissa, sillä yritin asentaa sen blogiini. Olisi ollut kiva saada vähän tilastoja siitä, paljonko blogissani vierailee porukkaa ja esimerkiksi kauanko hengaatte täällä. Mutta alkoi syke ja verenpaine kohota, päässä jyskyttää ja teki mieli paiskata koko tietokone päin seinää, jotenka se siitä. Oletan, etten osannut liittää html-koodia oikeaan kohtaan LUKUISISTA yrityksistäni huolimatta. Äsh, antaa olla, insinöörien ja koodaajien hommia tuollaiset. Minä keskityn nyt vain saamaan tätä fläsää pois.

Komiat popot

Katsokaa vaikka!



Hommasin tuommoiset pari viikkoa sitten alennusmyynneistä. Normihinta oli AIVAN käsittämätön (176 euroa). Mun auton arvo on varmaan jotain sellaista nykyään :O Alennettuina maksoivat vähän yli 60 euroa, mikä taas on mielestäni ihan kohtuuhinta uusista Adidaksista. Selvisipä sillä reissulla, että mulla on kintuissa ylipronaatiotakin ja nämä monot tukevat sitä samalla. Ei paha. Väri ei varmastikaan ole järkevä valinta Suomen lenkkipoluille, mutta milloin mä olisin mitään järkeviä valintoja tehnyt? (En ainakaan tänään kaupassa, kun jotenkin käsittämättömästä syystä ostoskärryyn eksyi taas suklaata).

Karppiyritys jäi siis yritykseksi. Tsemppaan itseäni lukemalla pari Varpu Tavin mahtavaa kirjaa jahka saan ne ja koitan uudestaan.

Tankotanssiinkin ilmottauduin mukaan, kuten uhosin. Se alkaa parin viikon kuluttua. Odotan sitä innolla, sillä tällä hetkellä se tuntuu ehdottomasti yhdestä tehokkaimmista ja samalla riemukkaimmista liikuntamuodoista. Siinä saa myös haastettua vähän pääkoppaakin, että pysyy koreografioissa mukana.

Toissapäivänä kirmasin taas viitisen kilometriä. Tuli mentyä yllättävän nopeasti, sillä aikaa kului vain 24 minuuttia (eli kymmenisen minuuttia vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla). Sen sijaan kunto vaikutti muuten jotenkin huonommalta: syke kohosi jopa lukemaan 180, hengästytti ja jouduin kävelemään pienen pätkän. Tosin tajuaahan sen: tuli juostua sen verran kovempaa tahtia, että syke nousi sitä varten liikaa ja kunto loppui kesken.

Eilen kävin hyvän, myös ylipainoisen ystäväni kanssa rannalla. Oli mulla vähän sellainen hylje-olo, kun maattiin siinä vierekkäin pyyhkeillä mustissa kokouikkareissa ja pursuttiin vähän joka suunnasta. Samalla katselin ihaillen naapuripyyhkeellä lojuvaa naista, joka oli varsin timmi. (Jos se ei olisi moraalisesti arveluttavaa, olisin ottanut iloksenne kuvan). Tosin hän oli kengänpohjan värinen ja iho oli selvästi kärsinyt auringosta, etten ihan pohtimatta vaihtaisi omaa ulkomuotoani häneen. Kropan voisin ottaa, mutta tämän kauniin ihoni voisin jättää itselleni ;)

Fläsä taipui tangolle

Osallistuin polttareihin, joiden yhtenä ohjelmanumerona oli tankotanssi. Se oli aivan uskomattoman hauskaa! Okei, sulavuus oli kyllä mun touhusta kaukana, mutten kyllä olettanutkaan muuta. Mutta tuli hiki, lihakset moneksi päiväksi kipeiksi ja ennen kaikkea se oli ihan ällistyttävän hauskaa. Tosin veikkaan, että polttariporukoille vedetty tankotanssitunti on vähän erilainen kuin perinteinen tunti: varsin roisia puhetta ja liikkeitä oli tällä kertaa. Tosin mä nyt olen aika ronski tyyppi, niin olin ihan kotonani, kun ohjaaja käski laittamaan "piparit tyrkylle" ym. Pro-tason tankotanssijat varmasti olisivat varsin kiukkuisia tällaisesta muunnoksesta. Pohdiskelenkin tässä, kävisinkö tankotanssin alkeiskurssin ja jättäisin jonkun salipäivän välistä. Just nyt se näyttää hyvinkin luultavalta, houkuttaisi kovasti.

Juoksulenkeilläkin olen käynyt. Viime lenkille tuli pituutta 6,5 km ja se otti aikaa noin 50 minuuttia. Kävelin ylämäet, kun syke karkasi jonnekin yli 170:n kieppeille. Sen sijaan kuntosalihommelit eivät ole kiinnostaneet yhtään näin kesähelteillä (etenkään, kun mun käyttämällä salilla ei ole ilmastointia). Ajattelinkin nyt vaihtaa kuntosalia. Mahdollisesti hommaan kymppikortin paikalliseen uimahalliin, jossa voi sitten samalla summalla käydä myös uimassa. Olisi varmaan mainio treeni, jos ensin nostaisi rautaa sellaiset 45 minuuttia ja sitten uisi päälle vielä kilometrin.

Syömiset... Ööööö. Ovat vissiin pielessä, koska vaakalukemat eivät liiku. Tosin nyt niitä on paha tarkastaakkaan, sillä vaa'asta loppuivat paristot ;) Pitänee hommata uudet, etten sitten joskus vuoden päästä astu seuraavaksi vaa'alle ja huomaa painavani jotain 130 kg. Auts.