perjantai 27. heinäkuuta 2012

Pohkeet liekeissä

Mun hölkkäinnostusta rajoittaa aika isosti jatkuva pohjekipu. Tai no, olen toki mennyt lenkeille, mutta niiden jälkeen onkin aina aika mielenkiintoista esimerkiksi kiivetä yläkertaan 8-kiloinen punnus (jota vauvaksikin kutsutaan) sylissä. Tai vaikkapa mennä kyykkyyn. Oikeastaan vielä mielenkiintoisempaa on nousta sieltä kyykystä se 8-kiloinen punnus sylissä. Kysyisinkin, onko teillä ideoita, mistä moinen johtuu? Ajattelin alkuun, että se olisi vain mun jalkojen tottumattomuutta ja tajuaisivat pian, että hölkkätreenit kuuluvat niiden elämään. Mutta uskaltaisin näin reilun kuukauden kokemuksen pohjalta sanoa, että siitä ei liene kyse. Olen myös venytellyt pohkeita vähintään lenkkien jälkeen (ja leikkipuistossa lojuessani ja lasten touhuja katsellessa myös satunnaisesti muulloin), käynyt tunnin pohjehieronnassa (jota voisi kidutukseksikin kutsua ja jonka päätteeksi sanoin heirojalle, etten tiedä pitäisikö kiittää vai vetää turpaan), lisäksi yritän aina muistaa kävellä edes vähän ennen kuin alan kirmaamaan. Etteivät kinttuparat ihan kylmiltään joudu hommiin.

Tosin tämän jälkimmäisen kämmäsin toissapäivänä. Olin naapurikaupungissa koirien kanssa eläinlääkärireissulla ja mitä ilmeisemmin innostunut mahdollisuudesta lenkkeillä uusissa maisemissa. Lähdettiin siis jolkottelemaan heti, ilman mitään "turhia" lämmittelyjä tai muita. Lenkki tuntui alusta asti tosi raskaalta. Osansa siihen tekivät uusista paikoista liian innostuneet koirat, jotka veivät kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin, joka puolelta eteen pomppivat häiriötekijät (pyöräilijät, lapset, pallot, toiset koirat, autot), häkellyttävän monet liikennevalot ja siihen päälle vielä lukuisat mäet. Viimeinen mäki vetikin sitten tehot musta liian hyvin pois: syke näytti jotain 190, happi ei kulkenut enkä mä vaan jaksanut juosta. Kännykkä näytti matkasaldoksi 3,6 km lysähtäessäni takaisin auton penkille istumaan.

Sali-innostus on kärsinyt pienen inflaation. Olen kyllä käynyt siellä, tosin keskimäärin pari kertaa viikossa sen aiemman kolmen sijaan. Välillä olen tehnyt ihan kunnolla, toisinaan se on kyllä ollut ennemminkin Seiskan lukemista kuntopyörän päällä. Kunnon hien olen hakenut päälle saunasta. Jokukin kerta katsoin sykemittarista, että kaloreita oli kulunut hädintuskin 200 ;D Hyvät treenit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)