Mun mies jutteli vauvan synnyttyä ja mun pyöritettyä huushollia vuorokaudet ympäri hänen tehdessä töitä, että aikoo palkita mut siitä. Huomasi vissiin, että olisin vähän tarvinnut enemmän jeesiä kotosalla. Tosin eipä hänkään mitään lorvinut, vaan tosiaan teki töitä. Jotenkin musta kyllä tuntuu, ettei mitään palkintoa tule koskaan, ellen sitä erikseen ala vaatimaan. Joku hemmotteluhoito tekisi kyllä ässää tai - voikohan tätä edes sanoa - se, että hän osallistuisi huomattavasti enemmän kotihommiin. Pesisi joskus omatoimisesti pari koneellista pyykkiä, ripustaisi ne kuivumaan, imuroisi koko kämpän ja pesisi jarruraidat pytystä. Sillä niitä, jos jotain, inhoan ihan sydämeni kyllyydestä.
Just nyt mun tekisi mieli vapaailtaa. Kurvata ystävän kanssa sushille, parantaa maailmaa puhumalla, kierrellä vähän jossain kaupoissa ja tulla tyytyväisenä takaisin.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)