Livistinpä itsekin pienelle arjen karkumatkalle, kun kävin eilen ystäväni kanssa elokuvissa ja sen jälkeen vielä sushilla. En tosin ollut kuin jokusen tunnin poissa, mutta silti. Vielä edelleen vähän ketuttaa tuo miehen harrastus, joka nielee aikaa ihan älyttömästi. Mutta joo, kestän, koska en jaksa olla nalkuttava vaimo ja on hänenkin saatava tehdä jotain itsekseen tai kavereidensa kanssa.
Olen huomannut mun syömisessä ongelmakäytöksen. Nimittäin mä syön tosi helposti turhautumiseen. Jos (vai pitäisikö sanoa kun) vauva ei suostu nukkumaan päiväunia, mua väsyttää ja hän vain kerta toisensa jälkeen itkee juuri, kun olen itse meinannut nukahtaa, tulee aika helposti kurvattua jääkaapin kautta. Esimerkiksi tänään. Olin ihan finito, vauva mukamas nukahti ja kun itse ummistin silmät, alkoi poika huutaa. Sitten hain pojan ja samalla matkalla kurkistin pakastimeen, oisko siellä jäätelöä. Ei edes tehnyt mieli, mutta se olisi mukamas tuonut jotain lohtua siihen tilanteeseen. Ihan typerää, mutta näin se nyt näyttää menevän.
Tänään vietin aamupäivän leikkipuistossa lapsosten kera. Oli mukavaa ja onnistuin väistelemään kanssaäitien kakkakeskusteluja ;) Törmäsin kyllä pariin tuttuun ja heistä pidän oikein erityisen paljon nyt, kun kummankin kanssa luonnistui jutustelu muustakin kuin jälkikasvusta. Jahka mies tulee kotiin harrastuksensa parista, käyn itse tekemässä pikaisen ohjelman salilla ja SUIHKUSSA, koska mä käryän käyneeltä maidolta. Ja ei, se ei ole kovin nätti tuoksu muutenkaan, saati näin helteellä.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Oi ja voi, päiväuniajan herkuttelu. Itse sorrun aina siihen kotona ollessa. Kun muksu on sängyssä kurvaa tämä äiti keksikaapin kautta. En tiedä miten vieroittaisin itseni tuosta tavasta.
VastaaPoista