Just nyt ottaa kupoliin. Mies on isyyslomalla, mutta sen sijaan, että hän auttaisi mua lastenhoidossa, luuttuaisi kämppää, kävisi ruokakaupassa ja valmistaisi sapuskaa, on hän jossain päin Suomea rakkaan harrastuksensa parissa. Lähti sinne aamuseiskalta ja tulee joskus sitten, kun mä ja lapset ollaan nukkumassa. Mua kyrsii, että kodin- ja lastenhoito lankeaa jatkuvasti mun harteille ja että tuo prkeleen harrastus iski silmille jo pari päivää sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Hänen treenikaverinsa (kolmen lapsen isä, ei uskoisi) nimittäin laittoi tuolloin viestin, että "Kuinkas siellä sujuu? Pääset kai tänään koko illaksi treenaamaan?". MUR. Kysyn vaan, että milloin mä voin karata koko päiväksi johonkin ihan omiin puuhiin? Jo pelkkä parin tunnin salikeikka saunomisineen tuntuu välillä olevan herralle liikaa, kun lapset kuulemma kitisevät. Lisäksi koti on aina ihan törkeän näköinen, jos hän on hetken vastuussa. Esikoinenkin jo sanoo, että "äiti siivoaa, ei isä siivoa". AAAAAAAAAARGH.
Lisäksi mua sieppaa se, että lipsuin jo tänään karppiruokavaliosta aavistuksen. Jaksoinkin oikein kokonaisen päivän. Jotenkin sitä on aina välillä niin kiukkuinen, että tekee moisia typeryyksiä. Ihan kuin se nyt jotain auttaisi.
Mutta hei, oikeasti mä olen tosi aurinkoinen ja hymyileväinen tyyppi. Just nyt vaan on sellainen ärrinmurrin-pilvi mun pään päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)