Sisäinen hölkkääjäni

Mä olen aina inhonnut juoksemista ja hölkkäämistä. Lähinnä siksi, ettei kunto ole riittänyt. On masentavaa, että alkaa heti puuskuttaa ja pistää vatsaan tms. Mun mies taas on sellainen teräsmies, että kun se lähtee hölkkäämään, vetää jätkä kerrallaan sellaisia 10 kilometrin lenkkejä eikä niihin edes mene kuin pieni tovi. Raskausaikana mulle tuli sellainen olo, että "VÄHÄNKÖ olisi hienoa päästä juoksemaan", kun ei sen valtavan vatsan kanssa tietysti voinut (etenkään, kun ei homma ole sujunut sitä ilmankaan). Aloitin nyt Me Naiset -lehden "Nollasta vitoseen" -juoksuohjelman, joka siis on suunniteltu juuri mun kaltaisille juoksunoviiseille. Eilen oli eka lenkki ja oli yllättäen hauskaa, ei alkanut edes pistämään mihinkään. Tein 40 minuutin lenkin, jonka aikana juoksin seitsemän minuutin pätkää ja loput kävelin reippaasti. Ohjelman mukaan pätkiä olisi pitänyt olla 4-6, mutta jotenkin innostuin :)