keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Hukassa ollut itsekuri löytyi

Tänään aamulla mä heräsin jotenkin eri fiiliksillä. Tuntuu, että nyt mussa olisi rotia tehdä kunnon tolkku näihin syömisiin, ellen halua paisua valtavaksi. Osittain tähän vaikuttaa myös niinkin arkinen seikka, kuin että meidän suht uusi sänky on alkanut narista mun puolelta. Mies painaa sellaiset 10 kg mua vähemmän (mikä sekin on jo ihan törkeän noloa, hän kun on mua pidempi ja tosiaan MIES). Aina kylkeä kääntäessä mun kilot muistuttavat mua. Ajattelinkin päivittää mun painonpudotuspalkinto-ohjelmaan uuden sängyn. Taas. Mutta jos se sitten ei enää alkaisi narista, kun olen sitten huomattavasti kevyempi.

 Tervetuloa myös kaksi uutta uljasta lukijaa, mahtavaa! Sekä suurkiitos kannustavasta kommentista, jossa kehuttiin, että jaksan hienosti panostaa itseenikin vaikka on kaksi pientä lastakin. Ilahdutti mieltä.

Ohessa myös kuvia. Ensinnäkin kävin äsken kaupassa ja mestarillisesti jätin ostamatta kaikki ylimääräiset: ei siis suklaata, karkkeja, jätskiä tai muutakaan mättöä tänään. Okei, ostin mä light colaa, mikä on tietty ylimääräistä ja turhaa, muttei siitä sentään tule kaloreita. Pitää mullakin jotain iloja myös makumaailman puolella olla. ;) Mukana on myös kaksi lukijoidenjärkytyskuvaa, eli kuvat taikinamahasta reipas kuukausi synnytyksen jälkeen.
Älkää järkyttykö IHAN täysin, mutta tässä siis pala taikinaa kuukausi + jokunen päivä synnytyksen jälkeen.
Verhosin taikinan vaatteiden alle ;)
Todistakaa ihmettä: ei mättöä!

2 kommenttia:

  1. Hymyilyttävä postaus :) Sinä se osaat tuoda tunteesi ja ajatuksesi esille jotenkin kepeällä tavalla huumorin pilke silmäkulmassa, vaikka ahdistus onkin varmasti korkealla. Muutoksen tielle on lähdettävä juuri näin: pienillä arjen valinnoilla askel askeleelta, repsahduksia pelkäämättä ja itseä inhoamatta. Armollisuutta vaaditaan ja kykyä nauraa itselleen, muuten ei tule munia eikä poikasia.

    Mättämisen ja täyskieltäytymisen välimaastossa on paikka, jossa vallitsee kohtuus ja sallivuus. Siellä on lupa hemmotella itseään, herkutellakin ihan joka päivä. Sen sijainnin kun vaan itse kukin löytäisi. Minusta sinä olet erinomaisella tiellä, koska asenteesi on armollinen ja määrätietoinen. Haluat muutosta, muttet itseäsi kiduttamalla, right? Siinäpä tehokkain tie pysyvään muutokseen.

    Muutokset täytyy sovittaa omaan arkeen sopiviksi ja omia mielitekojakin kuunnellen. Lasi punaviiniä kera tumman suklaan mahtuu mainiosti laihduttajankin jokaiseen päivään. Ja punaviinin terveysvaikutuksista ei voida enää edes kiistellä, koska se on täyttä faktaa! Tiedämmehän ranskalaisen paradoksin :) Lapsen hoito verottaa niin paljon voimiasi, että sinun olisi syytä tarjota itsellesi oma rauhallinen hetki päivän päätteeksi hyvän kirjan, punkun ja suklaan kera. Siinä todellinen antioksidanttipommi, joka vieläpä kiihdyttää hyvänolonhormonin toimintaa! Hyvästä olosta lähtee motivaatio muutokseenkin.

    Mukavaa vappua ja kevättä sinulle -teille ! =)

    VastaaPoista
  2. Ihana Maria, kiiitos vallan mainiosta kommentistasi jälleen kerran :) Sä saat mut hyvälle fiilikselle. Tai olin mä hyvällä fiiliksellä ennenkin, mutta nyt vielä paremmalla XD Mulle tuo Pepsi Max edustaa punaviiniosuutta, koska punkun mausta en tykkää (eikä se näin imettäessä varmaan olisi muutenkaan paras vaihtoehto, paitsi ehkä joku vajaa lasillinen). Harmi, ettei pepsissä ole antioksidantteja ;)

    VastaaPoista

Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)