Nyt olen syönyt järkevämmin taas ja se näkyi kivasti vaa'alla, joka näytti lukemaa 87,9 kg (kun viime kerralla se oli vielä 88,6 kg). Tekee hyvää olla kotona miehen kanssa, niin ei kehtaa syödä koko ajan ;)
Kävin tunnin kävelylenkilläkin. Se oli ihan superkivaa, erityisesti, kun pääsin karkaamaan ilman lapsia ja mies kaitsi heitä sen aikaa. Tosin sitten illalla sattui alakertaa, ei vissiin ihan vielä kestä painetta kävellä noin pitkään. Tai sitten oli vain sattumaa, kun eipä kyllä uskoisi, että siitä synnytyksestä on niin vähän aikaa. Ei satu eikä tunnu mitään muutakaan epämiellyttävää. Onneksi. Pelkäsin nimittäin, että synnytyksen jälkeen ei voi istua kuukausiin ja elämä on yhtä kidutusta. (Jotenkin ajattelin, että alakerta kokee väistämättä räjähdyksen ja rämmäleet roikkuu jossain polvissa asti. Että sporttisesta ferrarista tuleekin kulahtanut, vanha ja väsynyt perhevolvo vm. 1983).
Kiitos taas kommentista, ihanaa, kun saan niitä :) Piristävät mahtavasti, kun kännykkä piippaa, että uusi meili tuli ja vieläpä myönteinen :)
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Siitä se lähtee!
VastaaPoistaKiva lukea, että sulta on itsestään lähtenyt synnytyksen jälkeen noita kiloja pois. Varmasti helpottavaa - kun ei kaikkea tarvi työllä ja tuskalla raastaa pois.
Tsemiä!
täältäkin kommentti: kiva lukea miten projektisi edistyy ja arjesta muutenkin:)
VastaaPoista