Vapaalla

Mies lähti esikoisen kanssa yöksi mummolaan, niin minä ja vauva saadaan ottaa vähän rennommin kotona. Nimittäin onhan se niin, että tuollainen parivuotias pitää aiiiiiiiiika paljon möykkää halutessaan ja saa häntä olla viihdyttämässäkin, vaikka onkin ns. kiltti lapsi enimmäkseen. Lisäksi (tätä en tietysti kerro miehelle) tekee välillä hyvää olla ilman tuota aviomiestäkin, koska koti pysyy noin 80 % siistimpänä ja yöllä saa nukkua vaikka X-asennossa (siis ne vähät unipätkät, jotka saa nukkua pienen vauvan taloudessa). Juurikin tänään tuli vähän kititstyä (lue: nalkutettua, ainakin jos mieheltä kysyy) kotihommista, kun minä olen kodinkone ja mua nyppii se välillä. Ymmärtäisin, jos tilanne olisi ajautunut tähän nyt mun jäätyä äitiyslomalle, mutta meno on ollut ihan samanlaista kun olen ollut töissä. Mies ei vain kuulemma huomaa/tajua/ymmärrä alkaa omatoimisesti siivoamaan, viikkaamaan pyykkiä ai vaikkapa laittaa pyykinpesukonetta päälle. Ei häntä häiritse, jos keskellä eteistä lojuu kasa vaatteita tai jos roskis tulvii yri äyräiden, jos tiskipöytää ei enää näy likaisten astioiden alta tms. Ja kuinka helpolla meidän sukupolvi kuitenkin pääsee näissä asioissa. Nykyään on tiski- ja pesukoneet, liedet, mikrot... Ajatella, jos pitäisi kaikki käsin pyykätä ja tiskata, ruoka valmistaa puuliedellä (ensin tietty pitäisi kaataa pari puuta, pilkkoa ne, raahata sisälle, lämmittää se pirun liesi)...

Mitenkäs teidän muiden huusholleissa, meneekö homma tasapuolisesti vai kaatuuko enemmistö kotitöistä toiselle?

Aijoo, jotta tässäkin postauksessa olisi jotain painonpudousasiaa, niin kerrottakoon, että vaaka näytti tänään 86,9 kg eli puolisen kiloa vähemmän kuin viimeksi. Jeah! Huomenna en kyllä taatusti mene vaa'alle enkä ehkä ylihuomennakaan, sillä tänään on tullut taas (vaihteeksi, blääh) syötyä typerästi. Kyllähän sitä motivaatioita kestikin oikein... ööö.... joitain päiviä? Ei nyt sentään, kyllä se on vielä vahvasti tallella, tänään vaan sattui repsahdus jos toinenkin. Mutta ei niistä sen enempää.