Bad Face Day

Okei, myönnän, mulla oli otsikon kertoma päivä eilen. Tänään olen ihan tyytyväinen pärstääni ;) Mulla on ollut univaikeuksia lähes jokaisena yönä esikoisen odotusajan jälkeen ja ne ovat tässä viimeisten kuukausien aikana kiusanneet ihan tosissaan. Nyt en ole esimerkiksi kahtena peräkkäisenä yönä nukkunut kuin reilu 2 h yössä. Toisinaan se näkyy naamassa ja eilen oli just sellainen päivä. Tummat silmänaluset, lasittuneet silmät, punertavat silmät, silmäpussit... Sitten kun sitä koittaa peittää meikillä, niin aina se ei vaan asetu vaan korostaa entisestään.

Onkohan teillä ideoita, mistä unettomuus voisi johtua ja miten sen saisi hallintaan? Olen perinteisiä keinoja koittanut jo, lisäksi nyt akupunktiota. Alkaa vähän kyllästyttää, kun öisin ei vaan joko väsytä tai saa unta. Blääh.

Elämä voittaa - ehkä?

Lupasin aikoinaan laittaa kokemuksia akupunktiosta, jonne hakeuduin helpottaakseni tätä kammottavaa raskauspahoinvointia. Nyt olen jo melkein konkari, sillä olen käynyt neulojen alla peräti kaksi kertaa (*aploodeja, aploodeja*). Ensimmäisellä kerralla akutyyppi (mikä sellaisen titteli on: akupunktoija?) haastatteli mua suunnilleen tunnin ja jos multa kysytään, niin vähän turhan yksityiskohtaisesti. Piti mm. kuvailla, miltä musta tuntuu, kun on paha olo ja millainen se olo silloin on. Öööööööh: PAHA?! Se oli kuulemma joku kiinalaisen lääketieteen diagnoosi. Sen jälkeen heppu iski muhun useamman piikin, mm. korvien taakse, molempiin ranteisiin kaksi, polviin ja keskelle vatsaa ainakin. Ekan kerran jälkeen mulla oli ihan ÄLYTTÖMÄN huono olo seuraavat kaksi päivää, mutta sitten alkoi helpottaa. Toki olo on edelleen paikoitellen todella kurja, mutta hyviäkin hetkiä on. Toinen akukerta oli viime viikolla ja silloin ihoon iskettiin samat neulat niitä korvantaustoja lukuunottamatta. Kolmas kerta on sitten tällä viikolla. En tiedä, menenkö enää sen jälkeen. Tosin onhan se voinut siinä mielessä toimia, että olen pystynyt käymään töissä ja ajoittaisia kammottavia aaltoja lukuunottamatta pärjännyt ihan hyvin.

Sen sijaan kuntokeskus kettuilee mulle. Koitin laittaa jäsenyyttä jäähylle, sillä tässä olossa ei huvita maksaa melkein 70 e/kk siitä, ettei ole toivoakaan päästä liikkumaan. Normaalisti käyn siellä 2-3 kertaa viikossa, nyt ei ole toivoakaan. Homman pitäisi olla ihan OK, mutta eivät vaan jotenkin saa päivämääriä oikein ja yhteydenpito on hidasta. Ehkä mun pitää raahautua sinne paikan päälle riehumaan, jos ei muuten tule tolkkua tähän.

Vuoristorataa

Vointi menee ylös ja alas. Huonoimpina hetkinä ajattelen, että saa olla viimeinen kerta, kun olen raskaana. Tämä huonovointisuus on ilmeisesti jokin tyyppivika, sillä toisiahan vain "vähän kuvottaa" odotusaikana. Mun äiti ihmetteli, että "on se kumma, kun voit noin huonosti, kun ei hän vaan voinut". Joo, lohduttaa kovasti, kiitosta vaan. Kaikki lehdet, tv-ohjelmat, puheenaiheet yms käsittelevät ruokaa ja mä en pysty edes ajattelemaan koko aihetta. Muttei siitä sen enempää, ettei paha olo vyöry taas päälle.

Pari päivää sitten olin aamulla sen verran hyvässä kunnossa, että kävin vaa'alla. Näytti lukemaa 82 kg, eli saan mä jotain sentään alaskin, kun ei ole tippunut tuosta. Voin tunnustaa, etten ole liikkunut käytännössä yhtään, sillä muuten menee kyökkimiseksi samantien. Odotan, josko tämä tästä menisi (edes) lähikuukausina ohi ja voisin taas ottaa edes pienen hikoilemisen repertuaariin. Koirien lenkityksenkin olen ulkoistanut miehelle toistaiseksi. Jatkan sitä kyllä sitten ilolla, kun vain pystyn.

Pientä parisuhdepurkautumista tähän väliin. Nimittäin pahan olon velloessa on aivan mahdoton ajatus tarttua mm. imuriin, tyhjentää tiskikonetta, pestä pyykkiä tai kokata. Niinpä miehelle on langennut myös kodin toimintojen pyörittäminen toistaiseksi. Niin hänpä onkin sitten jotenkin aivan kuitti kaikista noista hommista ja kotikin näyttää välillä ihan karsealta. On se kumma, että jotenkin itse olen jaksanut hoitaa kotihommia + lasta (lähes) vikisemättä ja nyt kun mies joutuu niihin hommiin pakosta, niin se on jotenkin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kauhean työlästä. Antaisin kyllä ihan koska vain tämän pahan olon hänelle vastineeksi ja hoitaisin itse vaikka kaikki kotityöt. Onneksi mies ei mua sentään syyllistä tästä tai kyseenalaista mun vointia, vaan ymmärtää, että tämä on yhtä h#lvettiä kyllä.

Ja sitten makuuasentoon, morjes.

Hengissä

Blogin päivitystahti hiljenee pakon sanelemana varmaankin, sillä voin niin huonosti, ettei riitä energia tähän tällä hetkellä. Palaan ääneen, kun pystyn ajattelemaan jotain muuta kuin eloonjäämistaistelua...

Voi yrjö

Mulla on niin paha olo, että voi morjes. Sitten koitan peitellä tätä, etteivät kollegat huomaa. Onneksi mulla on töissä kaksi salaliittolaista, jotka auttavat tiukan paikan tullen: esimerkiksi toinen heistä joi mun puolesta kuohuviinilasillisen, joka tarjottiin tuossa taannoin.

Karppaus on ehkä vähän retuperällä sekin nyt. Siis näin pakon edestä. Aamuisin olen juonut pari desiä hedelmämehua, ettei paha olo vyöryisi heti päälle. Leipää, pastaa tai herkkuja en ole vedellyt, mutta tuleehan tuosta tuoremehustakin jo ylimääräistä. Lisäksi olen nyt parina päivänä syönyt sitä Karppinen-leipää, että saisin jotain alas. Mä niin odotan, että tämä fiilis häipyy taka-alalle ja voin keskittyä kivempiin juttuihin.

Takinkääntäjä

Siis minähän en usko mihinkään yliluonnolliseen tai huuhaahoitoihin, mutta silti varasin itselleni perjantaille ajan akupunktioon! Jo pelkkä sana kiinalainen lääketiede on mulle täysin vieras. Nimittäin tämä hemmetin raskauspahoinvointi on taas sitä luokkaa, että jotain pitää yrittää. Esikoista odottaessa ajattelin, että jos vielä joskus oon raskaana, niin sitten kyllä kokeilen akupunktiota tuohon vaivaan. Silloin ei vain ollut voimia mennä. Kerron sitten, tuntuiko missään. Olen lukenut aiheesta paljon positiivista, joten pitäähän sitä itsekin koittaa. Epätoivoinen kun olen. Jotenkin pitäisi töissäkin pärjätä ja olla näyttämättä, että paksuna ollaan. Ehkä mä vaan sanon, että mulla on kuukausien ruokamyrkytys?

Kuva: MTV3

Tänään teki mieli ahtaa roskaa kurkusta alas, mutta pysyin vahvana. Tosin ajattelin, että ehkä mun täytyy ottaa yöpöydälle pieni mehutetra ja kiskaista se kurkusta alas ennen nousemista. Ajatuksena moisen sokeriliemen litkiminen tuntuu suhteellisen vastenmieliseltä nyt hurahduttuani karppaamiseen, mutta jos sillä estäisi sen kamalista kamalimman olotilan, niin ehkä sitten. Uskallankohan mä katsoa, paljonko siinä tetrassa on hiilihydraatteja?

Läski vetäytyy sateella sisälle

Minähän olen aika mukavuudenaluinen tyyppi. Esimerkiksi tänään illalla sisällä hengailu on kiinnostanut huomattavasti enemmän kuin vaikkapa lenkkeily ulkona, jossa on varsin syksyistä. Vettä tulee kuin ämpärillä kaataisi ja on ihan harmaata. Mulla on jo nyt kesää ikävä.

MUTTA ei anneta sen masentaa. Kesä tulee taas ensi vuonna :) Normitilanteessa kirjoittaisin, että silloin olen bikinikunnossa, mutta nyt en taida voida luvata moista. Pikkuisen laskettu aika kun on huhtikuun alussa, eli vähän kiire saattaisi tulla ;)

Lainaan Riinulilta (http://melkeintaydellista.blogspot.com) kivaa pikkutehtävää näin illan ratoksi :) En jostain syystä saa linkitystä toimimaan, mutta menköön nyt noin suluissa.

Aamiaiseksi: turkkilaista jogurttia ja pakastemansikoita. HYVÄÄ, vaikka herättyä oksettikin.
Pukeuduin: mustaan Kone Helsingin hameeseen ja mustaan t-paitaan valkoisella kuviolla.
Päätin: siistiä kodin tavaravuorta luettuani sisustuslehteä.
Tässä iässä: on kiire ja huono omatunto.
Nolottaa myöntää: en käynyt lenkillä koirien kanssa vaan lähetin miehen asialle sateeseen ;)
Työpaikalla: saa sykkiä taas ihan justiinsa.
Ilahduin: kun paha olo väistyi taka-alalle päivän edetessä.
Naapurini: lähti juoksulenkille häärätessäni keittiössä ja mietin, onkohan hän laihiksella.
Rasittavin rutiini: siivous, siivous, siivous ja miehen jälkien korjaaminen aina vaan.
Opin: aina ei tarvitse olla tehokas - voi löysäilläkin tarpeen vaatiessa.
Kotona minua odotti: kaksi yli-iloista koiraa.
Kotikaupungissani: olisi kiva käydä piknikillä.
Parasta oli: se, etten tänäänkään ostanut ruokakaupasta mitään herkkuja.
Arvosanani päivälle: 8, sillä oli ihan kivaa, mutta olisi voinut olla kivempaakin. Miinusta kurkkukivusta.

Kuvapäivitystä

or" style="clear: both; text-align: center;">

Läski yöelämässä

Vietin eilen hauskan illan tyttökavereideni kera yössä: ensin kävimme syömässä ravintolassa, sen jälkeen teatterissa ja loppuillan vietimmekin ravintolalaivassa. Yhden aikaan aamuyöllä alkoi mun silmiä painaa sen verran, että piti ravata kotiin. Pientä vaikeutta toi tämä raskauden peittely: eihän se vielä missään näy, paitsi käytöksessä. Sanoin, että olen alkanut karppaamaan eikä alkoholi sovi siihen. Pientä tiedustelua tuli kyllä senkin jälkeen, että "Ootko ihan varma, että se on ainoa syy".

Yllättävän hyvin vaihtoehtoja on karpillekin rafloissa. Tosin kyllä mulla pieni annoskateus heräsi, kun katselin vierustoverin lautasta: rapeita ranskalaisia, miniburgereita yms. Itse vetelin salaattia lihalla. Oli sekin kyllä onneksi hyvää, niin ei jäänyt vaivaamaan :)

Vähän alkaa tuo paha olo nostamaan jo päätään. Se vaikeuttaa hieman syömisiä. Esimerkiksi eilen en saanut alas mun tekemää ruusukaali-saksanpähkinä-vuokaa, koska alkoi vaan tökkimään. Oli se varmaan periaatteessa ihan hyvää, mutta suutuntuma oli väärä. Tänään täytyykin käydä kaupassa ostamassa jääkaappin lisää turkkilaista jogurttia ja pakastimeen mansikoita, sillä sitä settiä olen saanut alas huonovointisenakin.

Niin ja sitten vielä painoasiaa: kävin aamulla vaa'alla ja lukema oli 82,1 kg! Wuhuu, alaspäin, alaspäin! En kyllä tiedä, saisiko paino laskea raskaana ollessa. Jotenkin maalaisjärjellä ajatellen uskoisin, ettei pieni pudotus hallaa tee, etenkin kun tätä alkupainoa on ihan kivasti. Ja että sikiö kyllä ottaa tarvitsemansa joka tapauksessa. Aion kyllä silti tiedustella asiaa neuvolassa parin viikon kuluttua.

Mitatkin ovat mukavasti muuttuneet lyhyessä ajassa. Painoa on lähtenyt kesäkuusta 3,9 kg, navanympäryksestä 3 cm, vyötäröstä 5 cm, lantiosta 4 cm, rinnanympäryksestä 2 cm. Aika hyvin :)

Kesäkuu 2011
Paino 86 kg
Navanympärys 100 cm
Vyötärö 89 cm
Lantio 113 cm
Rinnanympärys 99 cm

Elokuu 2011
Paino 82,1 kg
Navanympärys 97 cm
Vyötärö 84 cm
Lantio 109 cm
Rinnanympärys 97 cm

Kiinnostava artikkeli

Mun kaltaisille karppausnoviiseille suosittelen tutustumaan tähän artikkeliin, joka ainakin mua kiinnosti. Siinä oli myös sivuttu karppaamista ja raskautta, joten ajankohtainenkin itselleni, etten sanoisi.

http://varputavi.files.wordpress.com/2011/07/karppiuskonto_kymensanomat.pdf

Vääristynyt kehonkuva

Siis kyllähän mä tiedän, että olen tuhti tyttö. Mutta näemmä sitä silti ajattelee itsensä pienemmäksi kuin todellisuudessa on. Koin karun herätyksen äsken, kun katselin viikonloppuna otettua valokuvaa, missä olen mun hyvän ystävän kanssa. Olen jotenkin tuuminut, että olen vain vähän häntä isompi. Niin ja kuvittelin, että mun valitsema asukokonaisuus näytti ihan kivalta kesävaatetukselta. Voi morjes. Niin metsään, niin metsään.

Kerrassaan pölö hieronta

Meinasin laittaa otsikoksi Hanurihieronta, mutta se olisi antanut teille vääriä mielikuvia ;) Mutta siis, asiaan. Nimittäin mä ostin kolmen kerran hierontalahjakortin itselleni, kun teki mieli hemmottelua. Noo, tällä tyypillä oli kyllä hyvät otteet ja hän löysi mukavasti kipupisteitä. Ei ollut mitään pelkkää hipsuttelua, vaan ihan tehokkaan oloista toimintaa. MUTTA hänen puhelimensa soi muistaakseni neljä kertaa mun hieronnan aikana (ajanvarauksia, yksi peruutus ja sitten joku, jolle hän "soittaa myöhemmin"): Sen lisäksi tämä akka ei hieronut mua edes sitä tuntia, vaan lopetti 5-10 minsaa ennen. Otti kyllä päähän, mutten tällä kertaa jaksanut alkaa urputtamaan, kun mulla oli vähän kiire. Mutta silti. Laittaisi nyt hemmetti soikoon kännykkänsä äänettömälle hoitojen ajaksi tai edes pidentäisi sitä hierontaa sitten puhelujen verran. En taatusti mene tuonne enää uudestaan. Tai no, pakko on vielä ne 2 kertaa, mutta sitten riitti.

Ansaitsisin jälleen mitalin

Olin tänään aamupäivällä nautiskelemassa olostani keskustassa. Nälkä iski ja jotenkin puolihuolimattomasti osuin Subwayn kulmille. Ihan hetken harkitsin, olisiko mun ruokavaliossa varaa syödä yksi patonki. Olisin kyllä jättänyt keksin pois, samoin kuin sokerilimsan. Onneksi olin jokunen päivä aiemmin tsekannut huvikseni, että jo puolikkaassa tuommoisessa patongissa on yli 40 g hiilihydraattia (mä en syö edes päivässä sen vertaa enää, saati kerralla). Sitten päätinkin, että mäpäs menen sinne salaatille! Oho. Oho. Oho! Minä samassa tilassa Italian B.M.T. -aterioiden kanssa ja valitsen salaatin. Kerrassaan hämmentävää.

Tässä on kyllä ollut vähän enemmän mielihaluja kaikenmaailman moskaan. Ehkä karppausuutuudenviehätys on karissut sen verran, että jotkut "kielletyt" houkuttelevat himpun verran enemmän kuin esimerkiksi viime viikolla. Silti on hienoa huomata, että voi tehdä fiksun valinnan herkkuhimoista huolimatta. Näin jälkikäteen on entistä tyytyväisempi olo.

Kävin eilen vaa'alla ja se näytti joitain satoja grammoja plussaa. Tänään menin uusiksi ja nuo plussat olivat hävinneet. Raskaus alkaa nostaa lukemia toivottavasti vasta paljon myöhemmin, joskus puolivälin tienoilla. Vaikka tosin edellisestä aloin lihoa melkein saman tien (ainoastaan silloin en, kun oksetti niin, etten saanut syötyä).

Ostin kaksi paitaa samalla reissulla H&M:ltä. Sieltä sai -50 % alehinnoista pois, joten kahdelle pitkähihaiselle ja kivalle paidalle tuli yhteensä hintaa 6 e. Ovat sellaista pitkähelmaista sorttia, että menevät varmaan sitten ison vatsankin kanssa. Takkunen tosin heitti kommenttikentässä vastalauseen H&M:n kertakäyttökuteille. Itse pidän niistä(kin), koska ei ole varaa ostaa tyyriimpää ja kyllästyn aika nopeasti muutenkin. Olen myös saanut ihan kivasti noita myytyä netissä tai kirppareilla.

Hot, hot, hotter than hell eli MIESKOMEUTTA

Minähän olen sitä mieltä, että esteettisyys on mahtava juttu ja auringossa kiiltelevät lihakset yksi kesän kohokohdista. Siksipä nappasin netistä iloksenne muutaman kuvan upeista uroksista, jotka toimivat nekin tiettynä motivaationa ruokaremontille. Siis myös näin naimisissa olevan perheenäidin mielestä :P

Millaista miehen kroppaa sinä fanitat tai millainen mies saa ajatukset harhailemaan? ;) Näin maanantain kunniaksi... :P

Kuten ehkä huomasitte, meitsi tykkää muskeleista ja häikäisevästä komeudesta. Mitkään neidit eivät sykähdytä.

Kaapista ulostuloa

Ennen kuin nyt ihan liikaa innostutte, niin olen kyllä edelleen hetero. Tällä kertaa viittaan näihin kahteen tuoreeseen kaappiin - karppaus- ja raskauskaapit -, joista kerroin mun rakkaalle ystävälle eilen. Tai no, kyllä hän tiesi, että olen jotain vhh-suuntausta ainakin harkinnut ja ettei tässä ole enää kuukausiin ehkäisty. Oli hän silti jotenkin suloisen innoissaan kummastakin jutusta. Itse tosin melkein unohdin koko karppauksen hetkeksi, kun hän kutsui luokseen syömään tekemäänsä mustaherukkakakkua. Olin jo myöntymässä, kunnes muistin, että "aijoo, enhän mä syö semmoisia, kun oon karppi". ;) Lupasin kyllä muuten tulla kylään, mutta kakun voi pitää jääkaapissa. Eipä sillä: kaipa sitä joskus on ihan OK livetä ruokavaliosta, kunhan ei tavaksi tule.

Soittelin tuossa äsken äitiysneuvolaankin ja varasin ensimmäisen ajan. Suureksi yllätyksekseni puhelimen päässä oli itsekin karppaava nainen, joka tiesi aiheesta karppaus+raskaus eikä esimerkiksi tuominnut yhtään. Hän tosin sanoi, että odottaja tarvitsee vähän lisää hiilareita mun nykyruokavalioon verrattuna, tyyliin 1 peruna tai pari ruokalusikallista riisiä.

Eilen oli taas tarkoitus mennä zumbaamaan, mutta HÖH, mun mies lojui kipeänä sohvalla enkä raaskinut jättää häntä lapsen kanssa kahdestaan kotiin. Mikäköhän siinä on, että aina kun miehellä on vähän flunssa, hän on aina aiiiiiiiiiiiiiiiivan hipeä ja tuskissaan? Sitten kun mittaa kuumeen, niin ei näytä edes pientä lämpöä ;) Miehet...