Mässyn, mässyn

Laitoin laihduttamisen viikonlopuksi taka-alalle, vaikka se onkin täysin järjenvastaista ja typerää. Mies lähti nimittäin pois viikonlopuksi kyläilemään ja ostin sen kunniaksi Ben&Jerry's-jäätelöä sekä sipsipussin. Ei tosiaan fiksua, mut joo, teki mieli. Palaan ruotuun ensi viikolla. ;)

Sen verran pitää kyllä hehkuttaa, että mies oli ihan tosissaan helteidensä kanssa. Heti alkoi peitto heilua, kun tuli viileämpää. Jeah!

Tein myös tilin Twitteriin nimimerkillä Mielikaunis ja avauduin siellä(kin).

Salia, löysäilyä, lenkkeilyä

Otsikossa tiivistettynä mun kolme viimeistä päivää: maanantaina kävin kuntosalilla, eilisen löysäilin liikunnan suhteen ja tänään olen toistaiseksi käynyt vasta ulkoiluttamassa koiria. Olen sopinut treffaavani ystävän myöhemmin päivällä ja näyttää siltä, että tältäkin päivältä jää kuntokeskuksessa käyminen välistä. Huomiseksi ei ole vielä mitään ihmeellistä ohjelmaa, joten josko silloin taas pääsisi vähän tuonnekin rehkimään.

Paino oli taas kivunnut vähän ylöspäin ja näytti lukemaa 87. Huoh.

Menin, söin, Zumbasin

Olipa taas järkevä ajatus kurvata ensin Subwaylle syömään ja sitten jatkaa Zumbaamaan. Voin sanoa, että oli "hieman" paha olo. Mä en vaan kertakaikkiaan saisi lähteä kotoa nälkäisenä, kun heti katoaa kaikki kuri ja huomaan kurvaavani sinne. Sanoisin, että ne myyjätkin tunnistavat mut jo kohta, huh.

Mutta joo, itse zumbassa oli tosi kivaa ja kaloreitakin varmasti kului ainakin jonkin verran. Hiki virtasi ja hymy oli herkässä, joten tosi jees. Pitää alkaa käymään useammin, kun se oli sekä hauskaa että tehokasta.

Ystäväni vaaka

Nyt juhlitaan: ihanaa, vaaka, ihanaa - ihanaa, vaaka, ihanaa - tämä on ihanaa! Kerrankin vaaka oli astetta enemmän kaveri ja näytti alaspäin madellutta lukemaa: 85,6 kg. Hemmetisti, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Uu jea.

Kysyin muuten eilen illalla mieheltä noista pakeista. Sanoi, että johtui ihan silkasta kuumudesta. Ei vaan pysty, kun on joku "syvähiki" päällä. Noo, ihan kuin vaan. Onneksi nautinto ei ole vain miehen varassa. ;)

Tänään salille. Olin eilen menossa, mutta ihan viime hetkellä päädyinkin kaupungille kiertelemään alennusmyynneissä. Ostin vaikka mitä, mm. kolmet farkut, yhdet shortsit, bilehameen, pari toppia... Uskon, että nuo istuvat, vaikka vähän laihtuisinkin. Tosin jos sen 30 kg laihtuisin jollain ihmeellä, niin sitten varmaan pitäisi jo harkita uusien ostamista. Enkä yhtään kyllä vastustaisi.

Kehonkoostumusanalyysi puhuu raakaa kieltä

Raakaa faktaa kropasta. Tämä kehonkoostumusmittaus tehtiin alkukesästä paikallisessa kuntokeskuksessa. Tarkoitus olisi uusia testi vaikkapa loppuvuodesta ja katsoa, onko muutoksia tapahtunut. Erityisesti ihraprosentti saisi olla matalampi, samoin kuin tuo kammottava kehon ikä. Minähän en suostu olemaan kropaltani 43-vuotias. Tuon mukaan ideaalipaino mulle olisi 65,1 kg, OHO, aika vähän. Muut tiedot tässä (otettu siis toukokuun lopussa 2011):
Weight: 86,7 kg
Fat %: 41,2 %
Fat mass: 35,7 kg
FFM: 51,0 kg (MIKÄ tämä on?)
Muscle mass: 48,4 kg
TBW: 36,8 kg (ENTÄS tämä ja alla oleva?)
TBW %: 42,4 %
Bone mass: 2,6 kg
Bmr: 1597 kcal
Metabolic age: 43
Visceral fat rating: 6
BMI: 29,3
Ideal Body Weight: 65,1 kg
Degree of obesity: 33,2 %

Siinäpä pari huvikseen otettua kuvaa. Toisessa olen ihan rentona, löysänä, ns. luonnontilassa (haha, vaatteet kuitenkin päällä) ja toisessa kiskon vatsaa sisään ja panostan ryhtiin. Auttaa sekin näemmä, flegu ei saa olla ihan esteettisistäkään syistä.

Eipä herunut taaskaan

Mieheni ei oikein innostu rehevistä kurveista. Se näkyy muun muassa siinä, että makkarissa (ja kaikkialla muuallakin) on ollut kovinkovinkovin hiljaista. Tänään tuli taas pakit. Ei sano suoraan, mutta olemme kyllä aiemmin keskustelleet, että syttyisi enemmän timmistä kropasta. Ymmärrän kyllä täysin: itsekään en lämpeäisi, jos vastassa olisi hölskyvä rakastaja, jonka maha roikkuu hymynaaman tavoin. Taas yksi syy lisää saada kroppaa kevyemmäksi.

Unohdin käydä tänään vaa'alla, joten jää vielä mysteeriksi paino. Josko huomenna muistaisin paremmin.

Läski kävi etelässä

Pieni irtiotto arjesta oli enemmänkin kuin paikallaan. Viikko Espanjan kuumana hohtavan auringon alla teki kerrassaan hyvää, paitsi ehkä vartalolle, sillä siellä syötiin ihan jatkuvasti. TOSIN olin kaukana Subwayn Italian B.M.T.-ateriasta eikä tullut mässäiltyä millään suklaapatukoillakaan, kun oli käytännössä kokoajan jonkun toisen seurassa. Vaaka näytti jotakuinkin samoja lukemia kuin ennen reissua, joten eipä tullut siis kerättyä lisää kannettavaa.

Kuvassa hemaiseva vartaloni altaalla. Arvatkaa vaan, hävettikö kohdata reissulla pariskunta, jonka olen tavannut viimeksi kymmenen vuotta sitten noin 20-30 kg kevyempänä? Tai no, ei se kyllä hävettänyt, mutta laittipa miettimään.

Mitenkäs sitä saisi jotain rotia itseensä, eikä vaan kartuttaisi kilokassaa vuosi vuodelta? Ainakin tällaiset kuvat motivoivat kummasti, samoin kuin kohtaamiset vuosikausien jälkeen.

Ajattelin ottaa käyttööni jostain lehdestä lukemani ajatusmallin, jossa entinen sairaaloisen lihava nainen sanoi aina ennen syömistä kysyvänsä itseltään nämä kysymykset: Haluanko, tarvitsenko, voinko? Ehkä seuraavan suklaapatukan kohdalla myönnän haluavani, mutta kiellän tarvitsevani ja voivani --> patukka jää kauppaan?