Vaikka täysipainoinen Dukan-dieettailu on ollut jotenkin vaikeaa toteuttaa, olen syönyt viime aikoina kuin järkevät ihmiset syövät. Siis sellaiset normaalit ja täysipainoiset aikuiset, jotka mahtuvat muihinkin kuin vaatekaupan isoimpiin rytkyihin. En ole tehnyt syömisistäni mitään numeroa tai laskenut hysteerisenä kaloreita, olen vain valinnut vähemmän hiilareita ja enemmän rehuja. Huolehtinut riittävästä proteiininsaannista ja tarpeeksi vähäisestä herkuttelusta. Vaakalukemat eivät ole romahtaneet mitenkään rytinällä (kuten tiedän käyvän, jos/kun saan itsestäni taas kunnolla irti ja ryhdyn 100 % dukanistiksi), mutta alaspäin on menty. Nyt painan 81 kg + jotain (tarkka lukema unohtui sitten aamupunnituksen, mutta jokunen sata grammaa siihen päälle).
Mieskin tuossa innostui tästä mun projektista. Tai ainahan hän on ollut vähän innostunut: kukapa nyt ei haluaisi vähän tiiviimpää vaimopakettia. Ei se sitä tietystikään toitota ääneen, mutta huomaan hänen nauttivan karisevista kiloista melkein yhtä paljon kuin mäkin. Ja mikäpä siinä nyt niin ihmeellistä edes olisi: hänhän aikoinaan rakastui muhun huomattavasti pienempänä. Niinpä ukkokulta tuossa lupaili (ja vielä itse ehdotti), että jos mä saan sen 20 kg pois, niin hän lupaa kasvattaa lihasmassaa 10 kg. Ha, molemmat voittaa! Mies saa timmin mimmin rinnalleen ja mä sopivasti bodatun äijänköräleen. Ei paha, ei ollenkaan. Sitten voinkin illat kuluttaa sivellen vauvaöljyä sen pumpatuille lihaksille, vai miten se nyt meni ;)
Mahtavaa iltaa kaikki lukijakullat. Itse vietän illan rasvaillessa eyerlinereita aina muistaessani ja toivoen, että silmien turvotus ja punotus alkaisi vähitellen laskea.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)