Koiran poismeno oli ja on yhä todella suuri takaisku. Se oli korvaamaton perheenjäsen ja jätti jälkeensä valtavan aukon. Olenkin itkeskellyt sen poismenon jälkeen niin paljon, että luulisi kyynelien jo loppuvan. Huhhuh.
Ruoka ei liiemmin maistu eikä mikään kiinnosta, tuntuu vain tyhjältä. Olen silti vakuuttunut, että kyllä tämä tästä menee ohi ja joka päivä tuntuu paremmalta. Koiraa tulen varmasti ikävöimään lopun ikäni, mutta josko vielä joskus pystyisin ajattelemaan sitä ilman itkemistä.
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Otan osaa. :( Lemmikit antavat meille niin paljon. On surkeaa, että niiden elämä on usein aivan liian lyhyt.
VastaaPoistaVoi miten surullista ja pahoittelut rakkaan menetyksestä! Suru helpottaa ajan kanssa ja pystyt sitten muistelemaan ystävää hymy huulilla.
VastaaPoistat. pitkä nimimerkki