Vuosi alkaa olemaan paketissa. Harmikseni en pääse vielä tänä vuonna häikäisemään timmissä kropassa, vaan laardia on edelleen iloisesti. Tosin en anna sen masentaa, vaan otan itseäni niskasta kiinni ja teen asialle jotain. Mun karppaus on jäänyt toistaiseksi vain yritelmäksi: tsemppaan aina tovin, kunnes taas kaatuu. Jouluna homma meni ihan läskiksi kirjaimellisesti, kun näpit hakeutuivat kokoajan konvehtirasiaan, piparikulhoon ja milloin mihinkin. Sentään joulutortuista pysyin erossa, koska mä en tykkää niistä (ja silti kerran harkitsin, että pitäisikö syödä yksi).
Olen muutenkin havainnut, että mulla on paha tapa syödä kaikki, mitä eteen sattuu. Etten saa rauhaa, ennen kuin joulusta jääneet piparit on tuhottu (lue: syöty) tai lahjaksi saatu suklaalevy syöty. Jos mä tiedän, että jääkaapissa on jäätelöä, niin sitä tulee syötyä, vaikkei edes tee mieli. Siinäpä käyttäytymismalli, joka pitäisi jollain tavalla murtaa. Itsekuria nyt vain kehiin!
Monesti olen kuullut sanottavan, että ei voi laihtua ennen, kuin tietää, miksi syö liikaa tai huonosti (ja mun tapauksessa liikaa JA huonosti). Mutta mulla ei ole mitään traumaa, hankalaa lapsuutta, vaikeaa äiti-tytär-suhdetta, alistavaa aviomiestä tai muutakaan kipukohtaa. En ole ainakaan keksinyt, vaikka kuinka olen yrittänyt. Musta tuntuu, että mä syön tyhmiä juttuja, koska mä tykkään niistä. Milläs hemmetillä sen murtaisi? Olisipa joku luontaistuote, joka muuttaisi kaiken sokerisen ja rasvaisen pahanmakuiseksi, nappaisin heti pillerin jos toisenkin ;D
Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita :)