Miksi tuhlaisin elämäni parhaat vuodet itseni inhoamiseen? On aika päästä laardista eroon.
torstai 26. tammikuuta 2012
Ahdistus Maximus
Jos mä luulin edellistä blogikirjoitusta näppäillessäni olevani jotenkin fiiliksissä pohjalla, niin väärässä olin: pääsin tänään syvemmälle. Nimittäin varasin aikaa sinne äitipolille ja sain jo puhelimessa kuulla kunniani. Sanottiin, ettei enää YHTÄÄN saa tulla painoa lisää, pitää vaan LIIKKUA enemmän ja kuulemma "rehuja saat syödä". Että mua korventaa koko homma. Tulipa sitten paruttua oikein töissäkin, kun otti niin isosti päähän. Tosin väitän, että enemmistö ei huomannut mitään, sillä mä rynnistin vessaan pillittämään. Sen verran tehokasta saarnaa on kyllä tullut viime aikoina, että uskoisin kaikista herkuista kieltäytymisen olevan helppoa tulevaisuudessa. Tai no, neuvolassa kyllä sanottiin, ettei nyt ihan kaikesta tarvitse kieltäytyä, kun sitten sitä tekee tuplasti mieli. Mutta mä olen nyt elänyt niin ihmisiksi, että ei tästä herkkumäärästä oikein voi vähentää, pitää vaan lopettaa kuin seinään. Lisäksi ajattelin nyt sitten panostaa annoskokojen pienentämiseen sekä niiden rehujen lisäämiseen, ehkä sitä liikuntaakin uskaltautuisin lisäämään supistusten uhallakin. Ja todellakin vien ruokapäiväkirjat äitipolille, niin näkevät, etten ole mikään porsas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oivoi, kylläpä ne potkii. Ei ihme että kyrsii :S Mitenkäs vähän rauhallisemmat, mutta ehkä sitten hieman pidemmät kävelylenkit? Luulis että auttais vähäsen ainakin sitten pienempien annoskokojen kanssa!
VastaaPoistaTsemppiä, toivottavasti se siitä :)
Ei kuulosta kovin kivalta! Suuresti jaksamista sinne!!! :)
VastaaPoistaKiitos Shirley ja Linda! Tänään on jo parempi fiilis, mutta eilinen meni kiukutellessa niin itselle kuin tylylle äitiyspolin tyypille...
VastaaPoistaHui, käyt varmaan samalla polilla, kuin minä esikoista odottaessani. Ihan hirveän kätilön kanssa jouduin asioimaan, vieläkin puistattaa hänen käytöksensä. Kuopusta odottaessani menin sinne jo eka käynnille taisteluasenteella, päätin, että kukaan ei siellä minua pidä huonompiarvoisena kuin normaalipainoista odottajaa. Tietysti jokainen tekee parhaansa ruokavalion ja liikunnan suhteen, kaikilla se vain ei riitä.
VastaaPoistaKahden raskausdiabeteksen kokemuksella parhaat vinkit tässä:
1. Syö illalla ennen nukkumaan menoa pieni annos hiilaria, esim. vähän mehukeittoa tai puolikas omena. Aamuarvo on usein alempi. Liittyy jollain tapaa maksan toimintaan, tarkempaa en enää muista. Kokeile ainakin!
2. Lisää ruokiin rasvaa. Esimerkiksi itselläni puuroa kesti syödä, jos siihen lisäsi öljyä/margariinia. Rasva vaikuttaa jotenkin siihen hiilarin toimintaan, ei siis nosta aterianjälkeistä arvoa niin kovasti.
3. Kysy Guarem-hoidon mahdollisuutta. Jostain syystä sitä käytetään täällä Lapin sairaanhoitopiirissä aika yleisesti lievissä raskausdiabetestapauksissa, muualla kukaan ei edes tunnu tietävän kyseistä tuotetta. On siis apteekista reseptittä saatava guarkumivalmiste, joka sekoitetaan veteen ja otetaan noin puolisen tuntia ennen ateriaa. Auttoi minulla hyvin, vaikka maistuu ihan karsealle. Googlaa ko. tuote. :)
Hyviä vointeja ja positiivisia ajatuksia!
Voi kiitos Norsuemo aivan mahtavasta ja kattavasta kommentista. Pitää koittaa ainakin kahta ekaa vinkkiä sekä voisin tutkia tuota Guaremiakin kyllä. Nopean googlailun mukaan on vissiin ihan käsikauppatuote nykyään, hmm... Silti jotenkin arveluttaa ahtaa mitään luontaistuotteita tai muita naamaan näin odotusaikana, MUTTA en kyllä mitään 8-kiloistakaan muksua haluaisi synnyttää eikä pelkkä ruokavalion tarkkailu näytä aina alentavan noita sokereitakaan.
VastaaPoistaOle hyvä! Toivottavasti vinkeistä on jotain apua. Itselläni tuo aamuarvo pysyi ihan loistolukemissa tuon iltahiilarivinkin avulla. :) Guarem on tosiaan ihan reseptivapaa, sitä käytetään pääasiassa kakkostyyppidiabeetikkojen hoidossa ja joskus ykköstyyppiläistenkin. Täälläpäin on tosiaan sellainen tuote, jota raskausdiabeetikolle ekana hoitona yritetään, useat selviävät sitten ilman insuliinia, kuten minäkin. Ihan turvallinen tuote, kun ei ole luontaistuote eikä oikeastaan lääkeainekaan, lähinnä kuitulisään verrattava. Kannattaa polilla ehdottaa ja kysyä paikallisen lääkärin mielipidettä. :) Ja nimenomaan auttaa niihin aterianjälkeisiin, jos ne ovat ongelma.
VastaaPoistaAamupalan jälkeiset on usein niitä hankalimpia, silloin jos näin on, on yleensä helpointa jättää maitotuotteet aamupalalta pois. Ne on yleensä pahimpia sokerin nostajia. Joillakin ei kestä edes iltapalalla maitotuotteita käyttää.
Ja viimeisenä asiana vielä se, että nykyisin täälläkin käytettään käypä hoito -rajoja (5,5 ja 7,8). Esikoista odottaessani suositusrajat täällä olivat 4,7 ja 6,7 --> yritäpä noihin arvoihin päästä. :( Toki sain itse arvot niissä pysymään, mutta kyllä se aika taikatemppuja jo vaati. Isoja vauvoja ei kyllä niinä vuosina täällä syntynytkään, mutta oma esikoinenkin oli 53cm/3445g, rasvakerrosta suunnilleen keskosvauvan verran, joten ekat viikot ja kuukaudet oli tosi hankalaa saada pidettyä ruumiinlämpöä normaalilukemissa. Sitten yksi innokas raskausdiabetestutkijalääkäri sairaalasta lopetti työnsä (itse asiassa kuoli melko nuorella iällä yllättäen) ja palattiin takaisin järkevään linjaan. Toinen lapsi syntyi paljon järkevämmän kokoisena ja oma olo oli ihan eri kuin ekaa odottaessa, kun syöminen ei ollut niin rajoitettua. Ekassa raskaudessa painoa kertyi -2kg, toisessa +4kg. Melko tiukkaa linjaa siis silti pidettiin, mutta ihan eri järkevällä tasolla.
Norsuemo, sä oot kyllä ihana, kun noin kattavasti kommentoit. Tattista taan :) Mutta miten ihmeessä mä saan tuon Guaremin pysymään mielessä: VAIKEA nimi :D Mutta kyllä, tiedustelen asiaa neuvolasta ja sitten tuolla saarnauskäynnillä äitiyspolillakin. Kuulostaa kyllä lupaavalta. En ollut tuota maitotuotevinkkiäkään kuullut ennen, pitääpä sitäkin seurata.
VastaaPoistaNuo aiemmat arvot kuulostavat kyllä uskomattoman tiukoilta: ainakin tuo paasto on mulla lähestulkoon joka aamu korkeammalla. Syömisten jälkeisissä ei yleensä ole mitään häikkää, paitsi nyt ihan tässä parin viikon sisällä on kaksi kertaa ollut masentavasti koholla.
Ja WAU, kuinka vähällä painonnousulla oot selvinnyt. Hämmentävää. Ja ihailtavaa :)