Anteeksi, mutta ahterini on kraateri

Mä olen koukussa moniin tv-sarjoihin, joissa on häikäisevän hyvännäköisiä näyttelijöitä. Mm. Melrose Placen uudessa versiossa kaikki näyttelijät ovat ihan mallin mitoissa ja näyttävätkin kaikki huippumalleilta. Ja uskaltaisin väittää, että osa niistä on suunnilleen saman ikäisiä kuin mäkin (itse olen 28). Tuossa sarjassa naiset myös hengailevat usein asuntonsa uima-altaassa vähissä vaatteissa eikä kenelläkään ole selluliitista tietoakaan. Mut meitsillä on vähän eri meno: mun ahteri on röpelöinen kuin appelsiinin pinta! AUTS! Pääseeköhän siitä jotenkin eroon vai onko mut vain tuomittu elämään syömisten seurausten kanssa? Tosin väittäisin, että kun sitten aikanaan saan tästä elopainosta reippahasti kiloja pois, niin se selluliittikin näyttää paremmalta :D

Kuvassa yksi uuden Melrose Placen näyttelijöistä, Stephanie Jacobsen, (s.1980). Mielettömän kaunis, jos multa kysytään (ja vaikkei kysyttäisi) :) Kuva: http://vpqv.net.

Eilisistä esikoisen synttärikemuista jääneet herkut iskin pakkaseen, josta ajattelin tarjota niitä sitten jengillä, joka tulee aikanaan katsomaan vastasyntynyttä. Saatiin myös konvehteja, jotka lähetin miehen mukana hänen duunipaikalleen. Ei katsos kannata turhaan pitää kiusauksia kotona, ettei tule mässättyä lisää sellua tähän pyrstöön.

Huomenna en taida uskaltaa astua vaa'alle

Ihan noin alkuun kuva meikäläisestä nyt: onhan tuo pötsi kasvanut, kuten tietty pitääkin :) Sen äitiyspolisaarnan jälkeen olen syönyt äärimmäisen fiksusti, PAITSI tänään, jolloin juhlittiin meidän esikoisen synttäreitä ja olen porsastellut ihan aamusta asti. Pitihän sitä nääs leipomuksia maistaa, vaikkei siinä tietty mitään järkeä ollut. Onneksi täytekakku saatiin enimmäksi osaksi ahdattua vieraisiin: iskettiin vielä palakaupalla sitä viimeisten vieraiden mukaan rasioissa. Huomenna palaan taas ruotuun.

Olen kyllä huomannut, että taitaa tosiaan syömisissä olla parantamisen varaa, sillä sain ainakin hetkeksi painonnousun pysähtymään järkeistämällä noita. Viikon päästä on se saarnauskäynti äitiyspolilla, toivottavasti saan jatkossakin pysymään painon tasaisena vaakatason viivana eikä se jatka nousemistaan.

"Ootpa sä kauhean etupainotteinen"

Otsikossa on "ihanan" työkaverini lausahdus mulle eiliseltä. On se niin kivaa, kun kropasta tulee odotusaikana julkista valuuttaa. Noh, pitää ehkä vaan olla tyytyväinen, ettei muulloin kommentoida noin reippaasti toisen ulkomuotoa. Kyllä mä vielä nämä viimeiset viikot kestän, laskettuun aikaan on 9 viikkoa aikaa (näppäilin ensin väärin, 98, siinä ajassa kyllä alkaisi puuduttaa) :D

Nyt on tullut vähän turhankin neuroottisesti varmaan kytättyä noita syömisiä. Mä olen tosi mustavalkoinen tyyppi ilmeisesti, joko porsastellaan täysillä tai sitten ollaan ihan supertarkkoja syömisistä. Mikä kultainen keskitie, kysynpä vaan. Kiloklubin mukaan kaloreita on tullut vuorokaudessa sellaiset 1300-1500, vaikka neuvolan mukaan saisin ahtaa 2200 kaloria vuorokaudessa. En kyllä mitenkään tietoisesti pyri noin alhaisiin lukemiin, koska raskaanahan ei saa varsinaisesti laihduttaa. Mut mä nyt vaan koitan saada jotain tolkkua noihin sokeriarvoihin.

Tänään esikoinen sai sellaiset itkupotkuraivarit, että mun teki mieli heti ajaa johonkin kauppaan ja ostaa sieltä vähintään yksi suklaalevy ja ahtaa se kurkusta alas samantien. Mut selvisin onneksi ilman. Pepsi Max pelasti :)

Ahdistus Maximus

Jos mä luulin edellistä blogikirjoitusta näppäillessäni olevani jotenkin fiiliksissä pohjalla, niin väärässä olin: pääsin tänään syvemmälle. Nimittäin varasin aikaa sinne äitipolille ja sain jo puhelimessa kuulla kunniani. Sanottiin, ettei enää YHTÄÄN saa tulla painoa lisää, pitää vaan LIIKKUA enemmän ja kuulemma "rehuja saat syödä". Että mua korventaa koko homma. Tulipa sitten paruttua oikein töissäkin, kun otti niin isosti päähän. Tosin väitän, että enemmistö ei huomannut mitään, sillä mä rynnistin vessaan pillittämään. Sen verran tehokasta saarnaa on kyllä tullut viime aikoina, että uskoisin kaikista herkuista kieltäytymisen olevan helppoa tulevaisuudessa. Tai no, neuvolassa kyllä sanottiin, ettei nyt ihan kaikesta tarvitse kieltäytyä, kun sitten sitä tekee tuplasti mieli. Mutta mä olen nyt elänyt niin ihmisiksi, että ei tästä herkkumäärästä oikein voi vähentää, pitää vaan lopettaa kuin seinään. Lisäksi ajattelin nyt sitten panostaa annoskokojen pienentämiseen sekä niiden rehujen lisäämiseen, ehkä sitä liikuntaakin uskaltautuisin lisäämään supistusten uhallakin. Ja todellakin vien ruokapäiväkirjat äitipolille, niin näkevät, etten ole mikään porsas.

Voi p#rs##n suti

Ärrinmurrin, grr ja !!#&"!!###! Olin eilen neuvolassa, mikä ahdisti ihan iloisesti jo etukäteen pelkästään painoasioiden takia, sillä mähän en mikään keijukainen tällä hetkellä ole (sellaiset 93 kg elopainoa, AUTS!). Olen mittaillut kotona sokeriarvoja ja paasto heiluu siellä lähellä raja-arvoa: pitäisi olla alle 5,5, mutta mulla on usein 5,3 ja viime viikolla se oli kaksi kertaa 6,2. Siitä tuli sanomista. Ja sitten vielä kohdunpohjan korkeus eli sf-mitta oli 30 (nyt raskausviikkojakin on 30) ja se huitelee ihan siellä yläkäyrällä. Eli päin pylpyrää moni juttu, saakutti sentään. Pölöintä tästä tekee sen, etten ole ostellut mitään kokonaisia suklaalevyjä tai mässännyt menemään, vaan syönyt suhteellisen järkevästi. Toki on tähän ylilyöntejä mahtunut ja aina on paljon parantamisen varaa, mutta olen mä elämässäni pahemminkin mässäillyt. Neuvolan terkka piti sitten kunnon palopuheen järkevästä syömisestä ja laittoi lähetteen äitiyspoliklinikalle, jossa sitten mun ruokatottumuksia mollataan lisää, kauhistellaan sikiön kokoa ja hyvin luultavasti ahdistetaan mut henkisesti nurkkaan. Ahdistaa jo etukäteen. Asiaa puhuvat ja mä olen niin täysin samaa mieltä, mutta kun ei ole porsastellut, ei voi oikein vähentää porsastelua. Liikunnan lisääminen auttaisi, mutta millä hemmetillä mä voin sitä lisätä, kun jouduin supistusten takia saikulle ja liikuntakieltoon. Nyt en ole enää saikulla ja normielämä on sallittu, mutta esim. pari päivää sitten tekemäni vähänkään vauhdikkaamman kävelylenkin jälkeen vatsaa sattui ihan vietävästi monta tuntia. Sama toistui, kun kävin uimassa.

Niin, että harmittaa, ketuttaa, ottaa päähän.

Ajattelin, että otan tuonne äitipolille printit mun syömisistä ja saavat sitten halutessaan rönkkiä niitä.

On tässä silti jotain hyvääkin. Ensinnäkin, nyt tulee tosi paljon tarkempaa vielä katsottua syömisiä. Hoen mielessä sitä "Haluanko/tarvitsenko/voinko?"-mantraa herkkujen poltellessa mielessä, koitan lisätä kasviksia ja hedelmiä sapuskaan ja ehkä raahaudun sinne kävelylenkillekin supistusten uhallakin. Sillä olenhan mä sentään jo viikolla 30 ja vauvalla on hyvät mahdollisuudet selvitä, jos maailmaan päättävät jo tulla. Toivottavasti ei, mut onhan se aina mahdollista.

A-luokan lihansyöjä kokkasi soijapöperöä

Mun mieshän on insinööri, joten en VOINUT vastustaa Insinöörin kasvis-vuohenjuustolasagnen reseptiä. Mähän suorastaan RAKASTAN lihaa, mutta olen avoin erilaisille kokeiluille, joten ostin kaupasta soijarouhetta ohjeen mukaan. Tosin sitä oli tummana ja vaaleana, tiedä sitten, kumpi olisi ollut oikea valinta. Otin tummaa, koska se näyttää enemmän jauhelihalta ;) Tuli hyvää, suosittelen. Ei kyllä sovi karppiruokavalioon, mutta ainakin tässä on reippaasti kasviksia ja se maistuu hyvältä.

Duunissa koen pientä laiskiaissyndroomaa: tekisi mieli vaan hengailla, ottaa relasti ja pitää ylipitkiä lounastaukoja. Ehkä on ihan hyvä, että olen osa-aikaisella hoitovapaalla, niin ei tarvitse yrittää keskittyä kuin neljä päivää viikossa :P Ja tosiaan, kuukausi jäljellä, sitten pääsen pois duunioravanpyörästä (ja pääsen hyppäämään vähän erilaiseen oravanpyörään, joka sisältää imetyshommia, pyllynpesua, vaipparallia)... Aion jatkossakin tasapainoilla monen eri aiheen välillä blogissa, niin en karkoita perhelätinöillä osaa lukijoista.

Sillä meitsi on, joo, äiti, mutta myös nainen, jolla on about 20 kg ylimääräistä ja siitä pitää päästä eroon. Mä haluan vielä kääntää päitä (hyvällä tavalla) uimarannalla ja nähdä koulukavereita vuosien takaa ilman, että ne päivittelevät mun turvonnutta olemusta mun lähdettyä näköpiiristä. Siinäpä tavoitetta.

Fläsällä riittää asusteita

Meitsi teki pientä inventaariota korulaatikkoon ja voi MORJES, kun mulla on koruja. Läjäpäin kaula-, ranne-, korvakoruja, hiuskoristeita… En edes muistanut osaa niistä. Mä voisin melkeinpä olla puvustaja, kun niitä on noin valtaisasti. Toisaalta ihanaa, että omasta takaa löytyy vaikka mitä mahtavaa, joilla voi täydentää vaatetusta. Olenkin pohtinut, että mun on tullut haalittua noita, koska tuhtina tyttönä tykkään panostaa asusteisiin. Ne kuitenkin näyttävät hyviltä kropasta huolimatta.

Vatsan kanssa on nyt sellainen olo, etten mahdu omaan kroppaani. Tuntuu TOSITOSITOSI isolta, vauva vie kaiken tarvitsemansa tilan ja tuntuu, että multa loppuu happi. Ha, varmaan on aika leppoisa olo tuossa maaliskuun lopussa, kun sinne asti pitäisi vatsaa vielä kasvatella. Eipä sillä, muuten olo on kyllä suhteellisen mainio. Voi olla, että tämä on viimeinen raskauteni, joten senkin takia pitää koittaa nauttia joka hetkestä. Kanssaihmisten kommentit kyllä ihmetyttävät: moni on alkanut päivittelemään, että itse tuntisi itsensä kyllä aikamoiseksi valaaksi raskaana yms. Noh, minä en varsinaisesti tunne itseäni miksikään valaaksi, vaan tiedän, että tämä kuuluu asiaan. Sitä vaan jaksan ihmetellä, kuinka pölöä osa porukasta on, kun selittävät moista.

Äitiyslomalle jään jotakuinkin tasan kuukauden päästä. Ei se väärin ole! :P

Voi kammotus, mitkä kalsarit!

Olen vielä sairaslomalla tämän päivän, joten lojun sohvalla kannettavan kanssa ja surffailen. Osuipa sitten silmään Elloksen Outletista oheiset naisten kalsarit. Täytyy sanoa, että vaikka kuinka olisi tuhtia tavaraa, niin tuollaisten vetäminen jalkaan on melkein rikollista. Ensinnäkin, harva vaate näyttää noiden kanssa hyvältä, kun pusertavat ylimääräiset turstuamaan ulos, uskallanpa myös väittää (perustuen omiin kokemuksiini "hoikentavista" alusvaatteista), että näiden kanssa olokin on niin tukala, ettei pysty edes normaaliin keskusteluun. Itse ainakin mielummin turstuaisin kuin pukisin moiset kammotukset päälle.

Mutta jos joku innostui, niin nyt lähtee halvalla ;)

Porsastelut paperille

Aktivoiduin taas Kiloklubin kanssa. Kiinnostaa nimittäin ihan aidosti tietää, paljonko kaloreita ahtaan kiduksiini. Ehkä niiden kirjaaminen myös vähän rajoittaa mässäilyä?

Turhan tuhti Marilyn

Oheinen kuva ilmestyi kaverini seinälle Facebookissa. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että tuo oikeanpuoleinen tyttönen on sairaaloisen laiha enkä missään nimessä itse haluaisi koskaan saavuttaa moista tilaa, MUTTA en kyllä tuota Marilyninkään kroppaa havittelisi. Mielestäni hän ei kyllä ihan noin tuhti (sorry, kenties väärä sana) ollut aina. Jos jonkun välimuodon saisi, esim. tuosta Marilynin kropasta sellaiset 10 kg pois tai ainakin 5 kg. Hämmennyin nyt aamulla myös pop tähtönen Christina Aguileran erilaisesta ulkomuodosta: http://www.iltasanomat.fi/viihde/mita-tapahtui-rinnoillesi-christina-aguilera/art-1288440516724.html#. Eipä se kilojen karttelu näytä olevan ihan vaivatonta Hollywood-tähtösilläkään.

Eilen alkoi TV5:llä Hei me karpataan! -TV-ohjelma. Vaikutti oikeinkin kiinnostavalta ja toiminee kenties mun karppausmotivaattorina sitten joskus, kun voin sen taas kunnolla aloittaa. Sitä odotellessa voisin alkaa hissukseen vähentämään hiilareita, kuitenkaan ryhtymättä karpiksi vielä.

Ihrakasan hellimisviikko

Koska multa on kielletty kaikki liikunta ja tekemisenpuute on ajanut vain lähinnä syömään huonosti, päätin tehdä tällä viikolla jotain muuta kivaa. Niinpä eilen kävin tunnin hieronnassa, uu jea. Se oli muuten todella nautinnollista, MUTTA hieroja avautui vähän liikaa omasta joulunajan lihomisesta ja raskausarvistaan. Tänään oli hellimisviikon toinen ja viimeinen osa, kun kävin kampaajalla hieman häivyttämässä juurikasvua. Sekin oli muuten todella nautinnollista, MUTTA kampaaja alkoi avautumaan oman teininsä tuomista haasteista ja raivareista (edellisellä kerralla sama kampaaja vuodatti mun niskaan aimo annoksen heidän työpaikkansa ilmapiiriongelmia, mulle kun on kuulemma helppo avautua).

Jotenkin sitä haluaisi, että kun kerrankin menee johonkin hemmotteluun, saisi rentoutua eikä tarvitsisi toimia terapeuttina. Mutta jotenkin mulla on sellainen naama vissiin, että on helppo avautua. :O Tuolle kampaajalle en kyllä taida enää mennä, sillä maksoin juuri 90 euroa siitä, että mun tukka näyttää melkeinpä samalta kuin sinne mennessä. Mietinkin tässä juuri, että pitäisikö ensi kerralla ostaa vaan kaupasta jotain väritököttiä ja koittaa sen avulla loihtia hiuksista freesimmät. Mulla kun on tavoitteena päästä ikuisesta blondauskierteestä eroon ja päästä lähemmäksi omaa sävyä, joka on sellainen vaaleanruskea.

Neuvolassa tuli ekaa kertaa vähän nottia painonnoususta. Itseänikin kyllä kammottaa, kun vaaka näyttää nyt reilu 90 kg. Kyllähän sitä raskaudessa kiloja väkisinkin tulee jonkin verran, muttei nyt sentään ihan porsastella tarvitsisi. Tähän mennessä on tullut kai jotain 8-9 kg lisää.

Haaste ja huipputarjous Lady Line -liikuntakeskukselta blogin lukijoille

Aloin joulukuussa käymään treenaamassa Lady Linella, joka on vain naisille suunnattu hyvinvointikeskus. Koska sain neuvoteltua aivan huippukivan edun blogin lukijoille ja muille ystävilleni, niin laitanpa sen tänne: ehkä juuri sinä innostut karkoittamaan kaloreita tämän tarjouksen motivoimana? :)

Itse päädyin Lady Linelle kuntoilemaan Laadunmetsästäjättärenä, eli pääsin sinne muutamaksi kuukaudeksi jumppaamaan vastineeksi mielipiteistäni. Olen kerrassaan ihastunut kuntokeskuksen esteettisyyteen: sisustukseen on panostettu, kuntosali on viihtyisä ja mikä ihaninta, salin perällä on kaksi vapaassa käytössä olevaa hierontatuolia. (Uskaltaakohan tässä tunnustaa, että kerran mun piti mennä salille, mutta jotenkin ne tuolit vetivätkin enemmän puoleensa. Sitten hemmottelin niissä itseäni aikani, minkä jälkeen suunnistin vain suoraan löylyihin ja lähdin hyvillä mielin kotiin). Ryhmäliikuntatuntejakin on mistä valita: kahvakuulailusta bodycompattiin, Zumbaan, Bodypumppiin yms... Itse olen erityisesti Zumban ystävä, koska siinä pääsee joraamaan ja pitämään hauskaa. Siitäkin tykkään, että tuonne ei ole pakko sitoutua vuodeksi vaan voi käydä treenaamassa vaikkapa vain kuukauden kerrallaan. Liian moni sali edellyttää, että tekee vuoden, jopa kahden sopimuksia.

Haluankin nyt haastaa teidät kaikki Lady Linen Nouse sohvalta -kampanjaan, sillä säännöllisen kuntoilun avulla saa paitsi paremmat linjat, myös kevyemmän fiiliksen. Nyt vauhtiin pääsee entistä huokeammalla: jos liityt Turun tai Loimaan Lady Linen sopimusasiakkaaksi mun suosittelemana, saat aloituslahjaksi 80 e alennuksen aloitusmaksusta (norm. 100 e), Lady Line -kylpypyyhkeen, -T-paidan, -juomapullon sekä -naisen hyvinvointioppaan. Edun arvo on noin 150 e. Homma edellyttää, että aloitat kuntoilun 28.2.2012 mennessä ja otat ensin sähköpostitse yhteyttä Lady Linen Minnaan (minna.lovgren@ladyline.fi). Sanokaa sähköpostissa, että luitte edusta laadunmetsästäjättären blogista.

Toivottavasti tästä on mahdollisimman monelle iloa :)

"Onpa sulla VALTAVA maha"

Otsikossa on yksi älyttömyys, jota EI kannata sanoa raskaana olevalle naiselle. Koska voin sanoa, että lähes jokainen vauvaa odottava on huomannut olevansa isompi kuin normaalisti. Onhan se maha valtava, kun ei näe enää varpaita eikä mikään mahdu päälle. Mutta pakkoko sitä on ääneen toitottaa. Pahimpia ovat ehkä toiset naiset, äidit itsekin, jotka ovat unohtaneet aikojen saatossa kaiken hienotunteisuuden. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta jotenkin mua silti ärsyttää. Ehkä seuraavalle vastaan, että "joo, mä olen raskaana, mikä on sun syy?".

Eipä sillä, kivasti kyllä menee noin keskimäärin. Tai no, jouduin valitettavasti useamman viikon sairaslomalle jatkuvien supistusten takia. Lisäksi ultra paljasti nestettä jossain, missä sitä ei pitäisi olla. Mut eipä siitä sen enempää, tuskin teitä kovinkaan tarkat ja yksityiskohtaiset kuvaukset kiinnostavat. Iskipä päälle liikuntakieltokin, mikä on äärimmäisen BLÄÄH, sillä kaikesta porsastelustani huolimatta olen nauttinut suunnattomasti liikunnasta. Noin viikkoa ennen saikkua rehkin vielä ihan tosissani kuntosalilla ja nautin joka hetkestä. Sali oli ihan tyhjä, nostin sykettä spurttailemalla kuntopyörällä ja lämmittelyn jälkeen nostelin painoja niin laitteissa kuin penkeillä. Mutta nyt on sitten tauko noissa hommissa, sillä en tosiaan halua vaarantaa tämän ihanan uuden ihmisen elämää. Olen siis maannut, katsonut TV:tä, syönyt suklaata (!!!!, paha, paha minä) ja palannut pölöihin elämäntapoihin toviksi. Koitan kannustaa itseäni järsimään porkkanaa ja muita vihaneksia, syömään järkevästi hiilareita ja panostamaan proteiineihin, mutta silti jotenkin seisahdun kaupan pakastealtaan eteen ihmettelemään uutuusjäätelöitä tai kauhon kaksin käsin joulusta jääneitä konvehteja. Järkevää? Tarvitsisin vähän kurinpalautusta varmaan.