sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kohti kakkostyypin diabetesta?

Mullahan oli molemmissa raskauksissa raskausajan diabetes, joka valitettavasti tarkoittaa sitä, että meitsi on kohonneessa riskissä saada 2. tyypin diabeteksen eloni aikana. Tämän toki tiesin jo aiemmin, mutta teinpä silti www.diabetes.fi-sivustolla olevan testin ja alla kursivoituna tulos.
Sait 10 pistettä Maksimipistemäärä 26
Riskisi sairastua tyypin 2 diabetekseen kymmenen vuoden kuluessa on jonkin verran lisääntynyt: arviolta yksi 25:stä sairastuu.

Sait testissä 7–14 pistettä

  • Sinun kannattaa pohtia liikunta- ja ruokatottumuksiasi ja kiinnittää huomiota painoosi estääksesi diabeteksen kehittymistä.
  • Ota yhteys terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon saadaksesi lisäneuvoja.

Mitä voit tehdä sairastumisriskin pienentämiseksi?

Et voi vaikuttaa ikääsi, etkä perinnölliseen alttiuteen. Sen sijaan muut diabetekselle altistavat tekijät: liikapaino, vatsakkuus, vähäinen liikunta, ruokatottumukset ja tupakointi ovat omia valintojasi. Elämäntapoihisi liittyvillä valinnoilla voit joko kokonaan ehkäistä tai ainakin siirtää tyypin 2 diabetesta mahdollisimman myöhäisiin vuosiin.
Jos suvussasi on diabetesta, ole erityisen tarkka siinä, että painosi ei pääse vuosien mittaan nousemaan. Erityisesti vyötärönmitan kasvaminen merkitsee riskin lisääntymistä. Kohtuullinen ja säännöllinen liikunta laskee diabetesriskiä. Kiinnitä huomiota myös ruokavalioosi: nauti päivittäinrunsaasti kuitupitoisia viljatuotteita ja kasviksia. Jätä pois ylimääräiset kovat rasvat ja suosi pehmeitä kasvirasvoja.


Ihan niin huonosti ei siis mennyt, kuin kuvittelin (ajattelin, että saan melkein maksimipistemäärän, sillä meitsihän ei tyydy koskaan vähään, heh). Riski on siis jonkin verran lisääntynyt, ei kuitenkaan järjettömänälyttömänkauheankamalasti. En kuitenkaan halua tuota tautia riesakseni, sillä olen tottunut terveeseen elämään. Joten läskistä ja laardista pitää päästä eroon. Edes pikkuisen.

Ensi viikolla alkaakin sitten mun kuntoilukin taas, jipii. Tähän asti olen käynyt vain kävelylenkeillä. Äsken talsin pihalla juurikin sen liikuntasuosituksissa vaaditun reippaat 30 minsaa. Jalassa mulla oli (tietysti, mitkäs muutkaan) kuin kengät, joiden luvataan kiinteyttävän ahteria. Siihen en tietty myönnä uskovani, mutta jostain syystä tunsin kuitenkin aikoinaan pakottavaa tarvetta hommata moiset... ;D

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Vapaalla

Mies lähti esikoisen kanssa yöksi mummolaan, niin minä ja vauva saadaan ottaa vähän rennommin kotona. Nimittäin onhan se niin, että tuollainen parivuotias pitää aiiiiiiiiika paljon möykkää halutessaan ja saa häntä olla viihdyttämässäkin, vaikka onkin ns. kiltti lapsi enimmäkseen. Lisäksi (tätä en tietysti kerro miehelle) tekee välillä hyvää olla ilman tuota aviomiestäkin, koska koti pysyy noin 80 % siistimpänä ja yöllä saa nukkua vaikka X-asennossa (siis ne vähät unipätkät, jotka saa nukkua pienen vauvan taloudessa). Juurikin tänään tuli vähän kititstyä (lue: nalkutettua, ainakin jos mieheltä kysyy) kotihommista, kun minä olen kodinkone ja mua nyppii se välillä. Ymmärtäisin, jos tilanne olisi ajautunut tähän nyt mun jäätyä äitiyslomalle, mutta meno on ollut ihan samanlaista kun olen ollut töissä. Mies ei vain kuulemma huomaa/tajua/ymmärrä alkaa omatoimisesti siivoamaan, viikkaamaan pyykkiä ai vaikkapa laittaa pyykinpesukonetta päälle. Ei häntä häiritse, jos keskellä eteistä lojuu kasa vaatteita tai jos roskis tulvii yri äyräiden, jos tiskipöytää ei enää näy likaisten astioiden alta tms. Ja kuinka helpolla meidän sukupolvi kuitenkin pääsee näissä asioissa. Nykyään on tiski- ja pesukoneet, liedet, mikrot... Ajatella, jos pitäisi kaikki käsin pyykätä ja tiskata, ruoka valmistaa puuliedellä (ensin tietty pitäisi kaataa pari puuta, pilkkoa ne, raahata sisälle, lämmittää se pirun liesi)...

Mitenkäs teidän muiden huusholleissa, meneekö homma tasapuolisesti vai kaatuuko enemmistö kotitöistä toiselle?

Aijoo, jotta tässäkin postauksessa olisi jotain painonpudousasiaa, niin kerrottakoon, että vaaka näytti tänään 86,9 kg eli puolisen kiloa vähemmän kuin viimeksi. Jeah! Huomenna en kyllä taatusti mene vaa'alle enkä ehkä ylihuomennakaan, sillä tänään on tullut taas (vaihteeksi, blääh) syötyä typerästi. Kyllähän sitä motivaatioita kestikin oikein... ööö.... joitain päiviä? Ei nyt sentään, kyllä se on vielä vahvasti tallella, tänään vaan sattui repsahdus jos toinenkin. Mutta ei niistä sen enempää.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Nam ja maiskis

Kerrankin mulla on joku terveellinen mielihalu, nimittäin kasvissosekeitto:) Ehkä tämä onnistuu paremmin kuin eiliset plätyt;) Sörssäsin sekaan myös paistettua kanaa, josko pitäisi nälkää vähän pidempään loitolla. Hyvin upposi, niin muhun kuin muksuun. Aika jees, sillä kattilassa on melkein 1,5 kg kukkakaalia ja puoli kiloa porkkanaa. Ja okei, okei, on siellä iiiihan vähän mozzarellaa (lue: niin paljon, kuin kehtasin laittaa) sekä tietysti about litra vettä ja vähän erinäisiä mausteita.

Olen muuten nyt löytänyt kännykkääni bloggerin päivitystyökalun, niin voin laittaa tuollaisia vähän lyhyempiäkin päivityksiä tuon tuosta. Sitten kun on varsinaisesti asiaa tai ainakin enemmän sanottavaa, niin istahdan oikein tähän koneelle.

Ensi viikolla muuten alkaa meikäläisen kuntoilu taas, uu jea! Kunto on varmaan aivan täysin pohjamudissa, mutta väliäkös sillä: kyllä meitsi sen saa taas hissukseen kohotettua ennalleen. Ihanaa päästä tanssimaan ja salillekin, josko se näyttäisi ovea myös mun vatsataikinalle. Eikä oma aika muutenkaan pahaa tee, saa mies juosta ympäri kämppää vauva kainalossa vanhalta piimältä haisten ;D








keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Mestarikokki

Yritin tehdä tyttärelle astetta terveellisempiä plättyjä kolmen viljan sämpyläjauhosta. Ei ollut menestys :0


Hukassa ollut itsekuri löytyi

Tänään aamulla mä heräsin jotenkin eri fiiliksillä. Tuntuu, että nyt mussa olisi rotia tehdä kunnon tolkku näihin syömisiin, ellen halua paisua valtavaksi. Osittain tähän vaikuttaa myös niinkin arkinen seikka, kuin että meidän suht uusi sänky on alkanut narista mun puolelta. Mies painaa sellaiset 10 kg mua vähemmän (mikä sekin on jo ihan törkeän noloa, hän kun on mua pidempi ja tosiaan MIES). Aina kylkeä kääntäessä mun kilot muistuttavat mua. Ajattelinkin päivittää mun painonpudotuspalkinto-ohjelmaan uuden sängyn. Taas. Mutta jos se sitten ei enää alkaisi narista, kun olen sitten huomattavasti kevyempi.

 Tervetuloa myös kaksi uutta uljasta lukijaa, mahtavaa! Sekä suurkiitos kannustavasta kommentista, jossa kehuttiin, että jaksan hienosti panostaa itseenikin vaikka on kaksi pientä lastakin. Ilahdutti mieltä.

Ohessa myös kuvia. Ensinnäkin kävin äsken kaupassa ja mestarillisesti jätin ostamatta kaikki ylimääräiset: ei siis suklaata, karkkeja, jätskiä tai muutakaan mättöä tänään. Okei, ostin mä light colaa, mikä on tietty ylimääräistä ja turhaa, muttei siitä sentään tule kaloreita. Pitää mullakin jotain iloja myös makumaailman puolella olla. ;) Mukana on myös kaksi lukijoidenjärkytyskuvaa, eli kuvat taikinamahasta reipas kuukausi synnytyksen jälkeen.
Älkää järkyttykö IHAN täysin, mutta tässä siis pala taikinaa kuukausi + jokunen päivä synnytyksen jälkeen.
Verhosin taikinan vaatteiden alle ;)
Todistakaa ihmettä: ei mättöä!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

NÄLKÄ!

Tänään on taas näitä päiviä, kun on nälkä ihan koko ajan. Puuh ja blääh. Onneksi en ole menossa kauppaan, sillä saletisti sortuisin ostamaan jotain pölöä sieltä. Ja onneksi meillä ei ole mitään herkkujemmaa missään. Tai jos on, niin mahtavaa, etten mä tiedä siitä :)

Kävin tänään kyllä sentään vähän liikkumassa, kun tein 40 minuutin kävelylenkin. Ei ehkä tehokkainta mahdollista, kun mukana olivat myös molemmat muksut (joista toinen nukkui ja toinen käveli + hyppeli lätäköissä). Mut saatiin ainakin aurinkoa, jos ei muuta.

Nyt kaadun sohvalle haaveilemaan litteästä vatsasta (ja ihan vähän siitä suklaasta).

Eilen meni kokonainen Fazerin sininen

Mitäpä sitä totuutta kaunistelemaan: piti ottaa vain rivi tai maksimissaan kaksi, mutta jotenkin vedin sitten päivän aikana kokonaisen levyn suklaata. Ei siis auta ihmetellä, miksi mun maha on taikinaa. Jotenkin sain perustelua sen itselleni niin, että se oli "Hyvästit makealle elämälle" -suklaa ja jatkossa saan herkutella vain maksimissaan suklaapatukalla, mieluiten tietty hedelmillä tms. Ja tiesin, että mun Kalorilaskuri-tili aktivoituu tänään, joten porsastelin eilen vielä. Hävettää hintsusti.

Tästä päivästä alkoi kuitenkin järkevämpi syöminen, sillä totta mooses haluan näyttää hyvältä, vaikka a) vatsa on hyllyvänlöllyvää taikinaa, b) haisen vanhalta piimältä ja c) sain taas viime yönä nukkua vain jokusen tunnin ja nekin pätkissä. :O Raskauskiloja on siis vielä sellaiset 4 jäljellä ja siihen päälle elintasolaardit, joten sietääkin katsella syömisiä vähän sillä silmällä.

Odotan myös innolla ensi kuun alkua, jolloin mun kuntokeskuskortti aktivoituu ja pääsen jumppaamaan. Eipä se tietty vaa'alla välttämättä näy, mutta ainakin mä pääsen välillä viettämään ihan omaa aikaa ja tekemään jotain, mistä mulle tulee hyvä fiilis. Siis muutakin kuin ostelemaan lisää täytettä vaatekaappiin nettikaupoista. *Huokaus*