Tasapainoilua

Meillä oli lauantaina illanistujaiset, joihin tein häikäisevän hyvää ruokaa. Okei, ei mitään Gourmet-kikkailuja, vaan ruokaisan salaatin (rucolaa, keitettyä kananmunaa, kurkkua, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia ja parmesan-lastuja), perunamuusia, savulohta sekä siihen kylkeen kermaviilistä kastikkeen. Jalo ajatus oli, että pystyn itse karppaamaan ja silti syömään hyvin. Mutta kuinkas ollakaan, lipsuin jo muusin kohdalla, jälkkärinä tarjoamaani banoffeetakin tuli kiskottua kupuun vähän ja sitten loppuillasta lipittelin jo tyytyväisenä kultalonkeroa ja napsin vieraiden tuomia suklaakonvehteja. Oikein tosikarppi!

Noh, sitten tuli sunnuntai ja meni ihan kokonaan reisille. Oli vähän sellainen asenne, että "eilen tuli jo porsasteltua, joten antaa sit tänäänkin mennä". Joten söin vähän karkkia, jota ei edes liiemmin tehnyt mieli. Muuten kyllä vähähiilihydraattisesti, mutta jo pieni pussi torppaa homman ihan iloisesti. Eilen repsahdin mun ikiaikojen paheeseen, eli Subwayn BMT-ateriaan, jonka kylkeen Tietysti piti saada sellainen syntinen suklaakeksi. Huuhdoin sen sentään alas sokerittomalla colalla, mutta se nyt ei ihan kauheasti pelasta. Tänäänkin on vielä mennyt aavistuksen verran huonosti ruokavalion suhteen, sillä repsahdin lounaalla ensin syömään muulle perheelle tekemääni intialaista riisihässäkkää ja sitten vielä lauantaista jääneitä keksejä meni muutama.

Voi kiesus.

Just täällä hehkutin, kuinka karppaaminen on parasta sitten tiskikoneen suunnilleen ja nyt ahtaan posket pyöreinä kurkusta Digestivejä. Kyllä ihminen on viisas.

Mikäköhän siinä tosiaan on, että pitää olla näin ehdoton? Joko ollaan ihan totaalisti karppaamassa ja paino putoaa vauhdilla, mutta kun vähänkin lähtee sooloilemaan, karkaa mopedi ihan kokonaan? Näkyy heti vaa'allakin, sillä tänään paino oli tasan 87 kg, kun se vielä lauantaina aamulla oli 85,9 kg.