Vesirajassa

Tämä pieni toppi on uudessa hm-kuvastossa nimellä mekko. Sanoisin, että vaikka olisi mallin mitoissa kuten kuvan kisut,ei ihan näin lyhyessä "mekossa" kannata esiintyä ainakaan ilman alushousuja B-)

Mun syömisestä on tullut taas viime aikoina järkevää, hyvä fiilis!

Tästä on suunta vain alaspäin

Juhlafiilis: paino on hinautunut taas alaspäin! Tänään lukema näytti 86,7 kg. Ei kuulosta vähältä, mutta suunta on hyvä, sillä olin taas ehtinyt kerätä vähän kiloja höttöhiilareita syömällä.

Muuten kuuluukin vähän pölöä, sillä vauva pitää mua yökaudet tuttina ja viime yönä sain nukkua max 2 h pätkiä, välillä itki jo tunnin välein. Enkä saa rauhoittumaan muuten kuin imettämällä. Olen liian väsynyt siihen, että yrittäisin tuntikausia saada sitä nukahtamaan jollain muulla tavalla.

Taas ystävystyttiin

... nimittäin vaa'an kanssa! Mun paino on jumittanut pitkään (tai jos on tullut muutosta, niin se on mennyt ylöspäin). Mutta tänään aamulla se oli ihanasti taas mennyt pienempään suuntaan. Ilmeisesti olen noudattanut varsin hyvin Bodycampin ruokavalio-ohjeita! En tosin aivan kirjaimellisesti, mikä tietty olisi ideaalia, vaan mukaillen. Olen ajatellut, että silläkin tavalla mun syömiset ovat miljoona kertaa järkevämpiä kuin ilman. Ja nyt kun paino kerran menee alaspäin, niin homma toimii.

Mies rehkii pihalla auton kimpussa. Pian en ole enää sidottu tänne neljän seinän sisälle vaan voin huristella salille :) :) :)

Takaisin ruodussa

Taidan olla ruoan suhteen vähän kuin alkoholisti. Kun suklaakääre aukeaa, sitä on todella vaikeaa laittaa kiinni. Mässyn, mässyn, mässyn. Nyt olen taas useamman päivän syönyt järkevästi, lähes täsmälleen Bodycampin ohjeiden mukaan. Vaakalukema kun pyrkii heti nousemaan, jos en kyttää kunnolla syömisiä.

Salille tekisi mieli, mutta en taida tänään päästä. Pirssissä kun on kesärenkaat, ulkona korkeat nietokset enkä saa vaihdettua renkaita nyt, kun ipanat ovat tietty mun kanssa. Pistän miehen illalla asialle ;)

Uusi ihmistyyppi: timmit keski-ikäiset rouvat

Oletteko huomanneet, että siinä missä moni parikymppinen on leveä kuin ladon ovi, on yhä useampi 40-50-vuotias nainen elämänsä kunnossa? Itse tuijottelin yhden tällaisen timmi"mimmin" perää Zumbassa viime viikolla. Jäin pohtimaan, että onkohan hän aina ollut noin mielettömässä kunnossa vai terästäytynyt vasta myöhemmällä iällä, kenties lasten muutettua omilleen? Täyttänyt sitä tyhjän pesän syndroomaa treenaamalla ahkerasti ja oivaltanut, että itseään voi palkita muullakin kuin levyllisellä transrasvoja? Ehkä hänellä on hyvä tulotaso, joka mahdollistaa useamman ulkomaanmatkan vuodessa eikä D&G:n bikineissä riitä kokoja ihra-arsea peittämään? Mun ihan oikeasti teki mieli mennä kysymään siltä, että onko se joskus ollut yhtä leveä kuin meikäläinen ja onko mullakin toivoa päästä hänen kokoisekseen. Maltoin kuitenkin mieleni ja tyydyin ihastelemaan vähän etäämpää ;)

Taannoin oli valloilla puumavillitys, jolloin puhuttiin vähän vanhemmista, nuoria miehiä metsästävistä naisista puumina. Tuo mainitsemani nainen on niin tiukassa kunnossa, että jos hän haluaa nuoria miehiä, ei taatusti tarvitse juosta heidän perässään. Näyttää nimittäin upeammalta kuin 90 % nuoremmista.

Voi vitsit, kun itsekin saisin itsestäni tehoja irti kuten hän. Jättäisin ne herkut kauppaan ja saisin tämän kraateria muistuttavan takapuolenikin timmiksi kuin kiinteät persikat. Viime viikkohan meni todella hyvin syömisten suhteen. Valitettavasti lauantaina oli juhlat, joissa söin vapaasti ja sen jälkeen on ollut vaikeaa saada otettua itseäni niskasta kiinni. Liikuttu on kyllä ahkerasti, mutta kun mättää samalla ehkä miljoona kaloria päivässä kurkusta alas, niin ei se liikunta missään näy.

Ruoskikaa mut ruotuun, olkaa kilttejä! ;)

Nyt pyyhkii hyvin

Joku ihme on tapahtunut, sillä olen saanut jostain itsekuria. Olen syönyt todella järkevästi ja nyt näyttää taas siltä, että pääsen mun kännykkäpalkintokiloihinkin lähiviikkoina (85 kg). Tuli tuossa vähän takapakkia, mutta nyt menee kuten pitääkin. Itsekuria koeteltiin taas tänään kaupassa, kun ensin sieraimiin leijui mielettömän hyvä tuoreen leivän tuoksu. Seuraavaksi ohitin keksihyllyt ja nälkä kurni mahassa. Sitten oli vielä jäätelöaltaan vuoro. Mut selvisin enkä ostanut mitään ylimääräistä. Olen aika ylpeä :) Siinä keksien kohdalla meinasin repsahtaa, mutta muistutin itseäni elämäntapamuutoksesta ja selvisin.

Se on kyllä hullua, kuinka paljon kaupoissa promotaan epäterveellisiä tuotteita. Aina on jotain herkkuja tarjouksessa. Ne oikein huutavat meidän ylensyöjien nimiä. Halpaa on, juu, mutta järkevää ei yhtään. Ehkä niissä on hyvät katteet kaupalle ja siksi koittavat myydä niitä apinan raivolla. Tai sitten kauppiaat tietävät, että herkut ovat helppoja heräteostoksia. Harva ehkä innostuisi jostain maustamattoman rahkan tarjouksesta (eikä se kyllä normihintaisenakaan kallista ole).

Tsemppiä muillekin! Yhdessä me pääsemme näistä ekstralaardeista eroon :)

Oman elämänsä Rocky Balboa

Otsikko ei tosin viittaa nyrkkeilyyn, vaan onnistumiseen ruokakaupassa. Eiliset syömiset menivät suorastaan mainiosti nappiin, rehujakin vetelin häikäisevät 1,2 kg :O Lisäksi uhmasin omia mielihalujani ja pahinta ongelmakohtaani ruokakaupassa: kävelin aivan tahallani makeishyllyn ohi. Loin samalla Fazerin Siniseen uhmakkaan katseen ja jätin sen sinne hyllyyn. Tosin tänään se ei ollut yhtään vaikeaa, kun ei edes tehnyt herkkua mieli. Kun saan saman homman tehtyä sitten järkyttävissä suklaahimoissa, niin sitten voin olla itsestäni ihan tosissani ylpeä.

Selätin pahimman vastustajani. Kuva Fazer.

Liikuntaosastokin oli eilen reilassa, kun treenasin kuntosalilla vajaan tunnin. Erittäin jees. Esikoinen oli lapsiparkissa, koska "siellä on paljon autoja ja TOSI kivaa". Vauva oli kotona isän kanssa, niin ei munkaan tarvinnut stressata, että poika itkee vaan lapsiparkissa koko ajan.

Hyvä flow

Ylikilot hallitsevat mun elämää. Ei ole sellaista päivää, etteivät ne kiusaisi. Kun tapaan tuttuja vuosien takaa, ajattelen heidän pohtivan, että "Jaa, on tytölle ruoka maistunut". Nytkin viikonloppuna on kemut, jonne tulee yläasteaikaisia tuttuja ja nyt murehdinkin, mihin vaatteisiin mahdun. Silti tiedän, etteivät mun laardit häiritse muita yhtään samalla tavalla kuin mua. Varmasti ajattelevat mun lihonneen, mutta siihen se sitten jääkin.

Ja koska kilot stressaavat mua, niin järjetöntä ahdata suuhun kaloripituista roskaa. Maistuvatko ne muka niin hyviltä, että kannattaa vaan lihota? No eivät. Olenkin ihmeekseni taas pystynyt vastustamaan herkkuja. Tänään mm. hoin tavoitepainoa ääneen ajaessani kaupan ohi :)

Sain vihdoin jopa tulostettua Bodycampin ruokavalio- ja treeniohjeet, joten niiden seuraaminen on nyt helpompaa. Ainoa arveluttava asia on lisäravinteet: voiko jotain CLA-tabuja syödä imettäessä? Epäilen. Imetys jatkuu vielä varmaan runsaat puoli vuotta/alle vuoden.

Eilen olin jumpassa, tänään salille! Jeah.

Onnistuminen

Mulla menee yleensä metsään asiat silloin, kun olen käymässä vauvan kanssa kaupassa tai kauppakeskuksessa. Silloin on yleensä nälkä ja itsekuri nollassa. Mutta tänään onnistuin! Teki mieli käydä jossain syömässä jotain nopeaa tai ostaa vähintään suklaata,mutta poikkesinkin kukkakauppaan ja ostin ihanan tarjouksessa olevan kimpun. Nyt se muistuttaa tuossa mun pienestä onnistumisesta :)

Ostin myös magnesiumia ison purkin, koska ilman sitä alkoivat taas pohkeet krampata.

Liikuntaa reilun 1500 kcal edestä

Wuhuu, mikä päivä! Aamulla kävin siis jumpassa ja lyhyesti salilla, nyt illalla vielä tunnin tanssitunnilla. Normaalisti ei toki tule kahta kertaa päivässä suhattua kuntoilemaan, mutta olen vielä uudesta paikasta niin innoissani :) Tuo tanssitunti oli kyllä varsin korkeasykkeinen, oli melkein tapissa koko ajan. Sitä veti myös varsin ilahduttavan näköinen latinomies, joten ehkä syke oli siksi korkealla ;)

Iso käsi lapsiparkkien keksijälle

Vuokrasin joltain naiselta hänen kuntokeskuskorttinsa marraskuun loppuun saakka ja olen jo nyt ihan huumassa. Kävin siellä tänään jo jumppaamassa lasten kanssa, jonka jälkeen roudasin ipanat lapsiparkkiin treenaamaan ja menin itse pieneksi toviksi vielä salille. Voi sitä vapauden tunnetta. Kerrankin on aikaa treenata päivällä ja joku muu kaitsee lapsia sen aikaa. Okei, vauva on mun mielestä vielä vähän turhan nuori, mutta esikoinen viihtyy kovasti. Ehkä lyhyitä pätkiä maltan vauvaakin pitää parkissa hoidossa, saas nähdä. Jahka poika kasvaa, maltan hyödyntää palvelua ehkä paremmin.

Tosin ensi vuonna alan treenaamaan yhdessä toisessa kuntokeskuksessa, jossa ei valitettavasti ole lapsiparkkia. Se on kyllä iso miinus. Sitä ei jotenkin edes kehtaa käydä niin usein treenaamassa kuin haluaisi, kun mies käy kuitenkin päivät töissä ja hänkin haluaisi harrastaa iltaisin jotain. Ei ole onneksi valittanut mun kuntoilusta, mutta itse sitä aina pohtii, mikä on reilua ja ikä ei.

Mun kaveri tosin käy salilla taaperon kanssa. Itse en usko, että saisin tehtyä kunnon treenin, kun pitäisi paimentaa samalla. Tai pelkäisin, että lapsi loukkaa itsensä (jos salilla on muitakin tai se on sen veran iso, ettei pysty olemaan ihan vieressä). Lisäksi maailma on pullollaan lapsivastaisia tyyppejä ja väkisinkin miettisin, tykkääkö joku kyttyrää.

Mitenkäs te, hyödynnättekö lapsiparkkeja, harrastatteko vain ipanoiden kera vai jätättekö surutta kotiin toisen osapuolen kaitsettavaksi?

Liikuntaholisti

Mua katsellessa voisi kuvitella, etten mä muuta teekkään kuin makaa sohvalla ja märehdi herkkuja kuin lehmä ruohoa. Onneksi totuus on toinen, sillä meitsi on varsin ahkera liikkuja (tosin valitettavasti myös huomattavan ahkera suursyömäri, teen jatkuvasti typeriä valintoja ruokakaupassa ja syön järjettömyyksiä). Otetaan vaikka esimerkiksi eilinen liikuntasaldo, jonka jälkeen sykemittari näytti reipasta 1200 kcal kulutusta: ensin tunti kuntonyrkkeilyä IHAN täysillä (tekipä muuten harvinaisen hyvää mäiskiä niin lujaa, kuin käpälistä lähti), tämän jälkeen reilu puoli tuntia kuntosalilla maksimipainoilla (tai ainakin niin suurilla painoilla, että "muskelit" ihan tärisivät sarjoja tehdessä) ja sitten vielä reilun puolen tunnin kävelylenkki. Olin jo lähtemässä kävelyn sijaan juoksulenkille, mutta olin juuri syöttänyt koirat ja niitä ei voi juoksuttaa täydellä mahalla. Niinpä siis käppäiltiin reippaasti ja hyväähän se teki.

Eilen kävin mätkimässä jotain ukkoa, jonka kanssa tuli siinä ohessa juteltua vähän melkein sopimattomiakin. Pieni flirtti piristi samoin kuin kunnon hikiliikunta.

Olisin varmaan aikamoinen porsas ilman mun liikunta-addiktiota. Yleensä syömiset menevät hienosti aamupäivään saakka, aivan kuten Bodycampin ruokaohjeissa sanotaan. Mutta sitten alkaa menemään reisille. Jotenkin löydän kaikki mahdolliset ja mahdottomat herkut tai ostan kaupasta jotain megatyperää, joita sitten ahtaan kiduksiini lasten nukkuessa. On muka jotenkin oikeus siihen, kun en saa nukkua öisin ja muutenkin elämä on tällä hetkellä oikeastaan kaikkien muiden tarpeiden huomioimista kuin omien. Ha! Ihan kuin se nyt oikeuttaisi ostamaan pussillisen pakastepullia, paistamaan ne ja syömään niitä useamman. Tsiisus.

Pysy tässä nyt sitten vahvana

Facebookissa oli kivasti nämä munkin elämässä taistelevat asiat kivasti päällekkäin, treenaaminen ja voissa uinut pulla. Kuinka taas sattuikaan :-)

Hetki huulilla, ikuisuus lanteilla?

Mulla on kyllä vääristynyt syömiskulttuuri. Välillä syön fiksusti ja seuraavassa hetkessä ahmin levyllisen suklaata tai viisi muffinssia. Siis ihan oikeasti. Aikuinen ihminen ja itsekuri kuin lapsella. Tänään oli taas huono syömispäivä, nyt morkkis ja taas uskottelen itselleni, että seuraavasta ateriasta lähtien syön fiksusti.