Dukan-dieetillä kilot karisee

En voi syödä sitä, mutta voin piirtää siihen. Nimim. Halvat huvit

 

Kyllä se vaan on myönnettävä: jos haluaa kiloistaan eroon ja on tällainen mässäilyyn taipuvainen makuri, lienee Dukan-dieetti yksi parhaimmista tavoista ylilaardien pudottamiseen. Jatkan vielä hyökkäysvaihetta, eli silkkaa protskua vetelen ja olo on jo alkanut keventyä kivasti. Ajattelin astua vaa'alle perjantaina ja katsoa, mikä meininki. Toivottavasti hyvä meininki.

 

Dukan-dieetti Vol. 2

Tästä se (taas) lähtee. Nyt toinen päivä Hyökkäystä menossa ja hienosti menee.

Nyt olen kerännyt taas motivaatiota ja kroppa-ahdistusta tarpeeksi, että jaksoin lähteä karistamaan kiloja Dukan-dieetin opeilla. Eilen aloitin proteiinipäivällä ja jatkan niitä yhteensä kuusi päivää. Ohessa kuva suunnitelmasta, jonka mukaan voisin painaa jo ensi elokuussa parisenkymmentä kiloa vähemmän! Toivottavasti hyvä flow pysyy ja kiloja karisee.

Alku oli ainakin lupaavaa, kun nesteet ja pöhötys lähtivät liikkeelle jo yhdessä päivässä. Aamulukema vaa'alla oli reilun kilon vähemmän kuin eilen.

Vatsalihashaastettakin olen hienosti tehnyt, wuhuu! Tosin sen kohdalla olen alkanut miettimään haasteen miellekkyyttä, sillä mulla on ollut ihan sairaan kipeät niskat sen aloittamisen jälkeen. Siis niin kipeät, että särkylääkkeitäkin olen joutunut kiskomaan ja venyttely ei auta. Täytyy katsoa, mihin suuntaan homma kehittyy ja pitääkö esimerkiksi vatsalihassarjoja tehdä useampia pitkin päivää eikä kerralla koko jäätävän pituista settiä.

Iloista viikonloppua, nyt sulatellaan kiloja!

Farkut kiristää --> aamuhölkälle

Olkoot tekosyy tai ei, niin en ole flunssan takia varsinaisesti noudattanut dieettiä. Toisinsanoen, en ole harrastanut ylensyöntiä (paitsi sunnuntaina brunssilla, joka jäikin sitten päivän ainoaksi ruokailuksi), mutta en ole myöskään keskittynyt järkevään syömiseen. Paino on pysynyt samassa. Se lieneekin mun kropalle luontevin paino, se "oma paino", joka pysyy siinä, jos syön kuten luontevalta tuntuu. Ja kun haluan pudottaa tuota painoa, pitää oikeasti vähentää syötyjen kaloreiden määrää.

Aamulla herättyäni olin kiskomassa housuja jalkaan, jotka yllätyksekseni vähän kiristivät. Siinä tovin tuskailtuani päätin, että pah, mun joka-aamuinen koiran kanssa tehty kävelylenkki saa välillä muuttua hölkkäämiseksi. Ehkä pieni sykkeenkohotus tehostaisi mun kutistumisprojektia. Joten ei muuta kuin tossua toisen eteen ja eteenpäin lönkytellen vähän aamukuuden jälkeen. Kuntohan oli ihan mallia rapa tämän pitkään jatkuneen flunssakierteen takia, mutta kumminkin. Teki hyvää ja aion ottaa uusiksi. Jos kerran joka tapauksessa olen aamulla ulkona lenkittämässä koiraa, niin sama se, vaikka vähän ottaisi hölkkäaskeleitakin siinä. Mä kun en edes hikoa kuin pieni sika, niin ei tarvitse varata mitään suihkuaikaakaan.

Varovaista treeniä olen siis ottamassa takaisin ohjelmistoon. Tänään on vatsalihashaasteen kolmas päivä, eli pientä keskivartalotreeniä ja ajoittaista hölkkäämistä. Salille ajattelin mennä rehkimään viimeistään loppuviikolla tai sitten, kun tämä suurin tukkoisuus lähtee.

Musta nyt ei ehkä mitään luontokuvaajaa saa,...

... mutta onnistuinpa kuitenkin ikuistamaan suloisen oravan.

Se nyt ei mitenkään liity mun ruokaremonttiin, hyllyvään mahaan tai ajoittain ilmenevään ahmimiseen ja salasyömiseen. Tai hei, liittyyhän: toi oravakin syö kuvassa! ;)

Pusuja ihanaiset lukijoilleni!

Tervehenkistä lauantaichillailua: 30 päivän vatsalihashaaste ja vihreää savea (sekä LIIAN lyhyt mekko)

Ostin tämän paloautonpunaisen mekon kirpparilta parilla eurolla sovittamatta sitä. Meeeeeeelko lyhyt, etten sanoisi. Siitä syystä en olekaan poistunut tässä mekossa kodin seinien ulkopuolelle. Katsotaan sitten, kun kiloja on merkittävästi vähemmän.

Dieettituristi ja kaikesta innostuja lähti nyt sitten tähän(kin) hömpötykseen mukaan eli 30 day AB challenge. Kyseessä on siis kolmekymmentä päivää kestävä "haaste", jossa tehdään vatsalihaksia kasvavin määrin. Mikään avain onneenhan tämä ei ole, eli tarkoituskaan ei ole, että treenaan kuukauden kerran päivässä jokusen minuutin kerrallaan ja sitten mulla on kasipäkki. Mutta jos nyt edes antaisi lähtölaukauksen terveellisten elämäntapojen noudattamiseen ja ylläpitämiseen. Eka "treenipäivä" meni ainakin hyvin, eli 15 istumaannousua, 5 puristusta, 5 jalkojen nostoa (joita tosin tein epähuomiossa 10) ja 10 sekunttia lankkua.

Tämä ah niin herkullisen värinen juoma etualalla on kuravettä! Ja mä kiskon sitä kurkusta alas! Hullu nainen! Eli siis vihreää savea, jota sekoitetaan yksi teelusikallinen veteen. Sen annetaan seisoa 5 minuuttia, jonka jälkeen tuo kuravesiosuus juodaan. Pohjalle jäänyttä savea ei juoda. Ostin pussin luettuani useammastakin lähteestä, että tekee kropalle hyvää ja se näkyy muun muassa villinä hiustenkasvuna. Joten sitä odotellessa :) Ei onneksi edes ole pahaa, vaikka ulkonäkö onkin mitä on. Mulla on tämä ollut kaapissa jo reilun kuukauden, mutta en ole muistanut juoda sitä kuin jokusia kertoja. Ensi viikolla ajattelin roudata pussin työpöydälle, jos sitten muistaisin sen olemassaolon paremmin. (Ja jos ei muuta, niin saanpahan ainakin hullun maineen duunissa, hihihi).

Melkein terve influenssasta: josko pian salille?

Influenssa on pitänyt otteessaan kolmisen viikkoa ja edelleen on tukkoinen olo. Mutta jotain myönteistä kuitenkin: olo alkaa olemaan jo melkein ihmismäinen. Ehkä mä uskallan pian taas alkaa liikkumaan.

Muu perhe kyllä sairastelee vielä. Poika on jo melkein tervehtynyt, mutta mies kaatui eilen illalla sänkyyn 39-asteen kuumessa. Oh shit.