Huh, olipa eilen ilta! Vietimme aikaa työkavereiden kanssa ja oli todella kivaa. Enimmäkseen join dieetticolaa, tosin venyin yhteen alkoholilliseen ja yhteen alkoholittomaan drinkkiin. Nauru raikasi ja poskipäät nytkyivät. Mutta SITTEN yksi mun työkavereista kysyi, että "Jaajaa, meinaatko kohta taas jäädä äitiyslomalle?". Mä tulkitsin sen omasa mielessäni niin, että näytän siltä ja että ovat porukalla pohtineet, että mun muhkumaha näyttää raskausmahalta. Pääsin siitä tilanteesta kyllä suht hienosti pois, mitä nyt ketutti ihan kympillä ja fiilikset lässähtivät aika tehokkaasti. Myöhemmin seisoskelin jossain ko. työkaverin vieressä ja päätin nostaa kissan pöydälle. Sanoin, että en tykännyt kommentista ja koin sen arvosteluna mun linjoja kohtaan. Sanoin sen ihan nätisti, mutta yllätyksekseni kyyneleet kohosivat silmiin ja yllätin meidät molemmat. Hän ei kuulemma ollut tarkoittanut sitä niin vaan lähinnä vain heittänyt jotain huonoa läppää. Mä taas olen niin kroppatietoinen ja ahdistunut omasta vyötärönseudusta, että otin sen solvauksena.
Meillä duunissa on myös ollut sellainen kulttuuri työntekijöiden kesken, että toisten vyötäröitä tsekkaillaan ja sitten porukoissa pohditaan, onko joku raskaana. Siksikin se tuntui ilkeältä, kun ajattelin heidän miettineen tätä.
Ehkä eniten tilanne kyllä osoitti mulle mun kroppainhon mittasuhteista. Pitäisi pystyä vain kuittaamaan moiset huumorilla tai olla ottamatta niitä heti itseensä. Toisaalta homma teki hyvää: syömiset ovat todellakin pysyneet hallinnassa. Jutta G:n sanoin: "Jos herkuttelee, ei voi valittaa kiloista".
Tuo työkaverikin pyysi nopeasti anteeksi. Sanoi myös, että hienoa, kun otin asian puheeksi ja päätin selvittää sen. Etten jäänyt hautomaan sitä tms. Enkä usko, että hän kysyy enää koskaan yhdeltäkään naiselta, mahtaako hän olla raskaana. Oli se sen verran traumatisoituneen oloinen ;)
