Pari tuntia teininä

Karkaan tänään kasvavaa pyykkivuorta ja iltaa kohti kovenevia desibelejä leffaan, jossa ajattelin tuijottaa silmät kovana vampyyrejä kirmaamassa pitkin poikin metsiä. Näin esteettisiä asioita arvostavana toivon myös, että ainakin joku heistä olisi edes pienen tovin ilman paitaa ja ripaus öljyä iholla ;) No okeiokei, ei sillä niin väliä, kunhan pääsen hetkeksi aikuisten keskelle taas.

Twilight Aamunkoi 2 kutsuu mua tänään. Kuva Maikkarilta.

Mitä ruokavalioremonttiin tulee, niin, öööööööö, ei puhuta siitä just nyt. Olen siis ollut hunningolla hieman tänäänkin. Mitään järkisyytä siihen ei ole, sillä karppaaminen vaan toimii mun kohdalla ja mun on typerää syödä sopimattomuuksia. Olen perustellut itselleni huonoja valintoja näillä kammottavilla öillä, jolloin oma unisaldo jää vauvan itkemisen takia hyvin vähäiseksi (sängyssä olen usein klo 22-06 ja vauva herättää sinä aikana 3-7 kertaa). Mutta tekosyyhän se on. Itse teen valinnan ahdata kurkkusseen pölöjä juttuja eikä kukaan muu levitä tätä meikäläisen ahteria kuin meikä itse. Tosin en ole kyllä itseäni asiasta mitenkään ruoskinutkaan nyt, kyllä mä saan vielä otettua itseäni kunnolla niskasta kiinni. Maailmassa on paljon vakavampiakin juttuja kuin mun kilot, joskin ilolla niistä kyllä luopuisin.

Yksi huolenaihekin on nyt pinnalla ja se ei ole mikään pieni. Nimittäin rakkaalla äidilläni epäillään rintasyöpää. Hänestä otettiin jo joku ohutneulanäyte ja huomenna joko otetaan lisää näytteitä tai joku isompi operaatio. Sairaalasta tuli vain kutsu kirurgiselle poliklinikalle uudestaan, muttei mitään alustusta siitä, mitä ensimmäisestä näytteestä mahdollisesti löytyi tai mitä huomenna tehdään. Joten hieman ahdistunein fiiliksin kohti seuraavaa päivää.

Kovasti toivon, ettei rintasyöpä osunut omaan perheeseen. Pisteet Roosa nauha -kampanjalle tärkeästä duunista.

Tasapainoilua

Meillä oli lauantaina illanistujaiset, joihin tein häikäisevän hyvää ruokaa. Okei, ei mitään Gourmet-kikkailuja, vaan ruokaisan salaatin (rucolaa, keitettyä kananmunaa, kurkkua, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia ja parmesan-lastuja), perunamuusia, savulohta sekä siihen kylkeen kermaviilistä kastikkeen. Jalo ajatus oli, että pystyn itse karppaamaan ja silti syömään hyvin. Mutta kuinkas ollakaan, lipsuin jo muusin kohdalla, jälkkärinä tarjoamaani banoffeetakin tuli kiskottua kupuun vähän ja sitten loppuillasta lipittelin jo tyytyväisenä kultalonkeroa ja napsin vieraiden tuomia suklaakonvehteja. Oikein tosikarppi!

Noh, sitten tuli sunnuntai ja meni ihan kokonaan reisille. Oli vähän sellainen asenne, että "eilen tuli jo porsasteltua, joten antaa sit tänäänkin mennä". Joten söin vähän karkkia, jota ei edes liiemmin tehnyt mieli. Muuten kyllä vähähiilihydraattisesti, mutta jo pieni pussi torppaa homman ihan iloisesti. Eilen repsahdin mun ikiaikojen paheeseen, eli Subwayn BMT-ateriaan, jonka kylkeen Tietysti piti saada sellainen syntinen suklaakeksi. Huuhdoin sen sentään alas sokerittomalla colalla, mutta se nyt ei ihan kauheasti pelasta. Tänäänkin on vielä mennyt aavistuksen verran huonosti ruokavalion suhteen, sillä repsahdin lounaalla ensin syömään muulle perheelle tekemääni intialaista riisihässäkkää ja sitten vielä lauantaista jääneitä keksejä meni muutama.

Voi kiesus.

Just täällä hehkutin, kuinka karppaaminen on parasta sitten tiskikoneen suunnilleen ja nyt ahtaan posket pyöreinä kurkusta Digestivejä. Kyllä ihminen on viisas.

Mikäköhän siinä tosiaan on, että pitää olla näin ehdoton? Joko ollaan ihan totaalisti karppaamassa ja paino putoaa vauhdilla, mutta kun vähänkin lähtee sooloilemaan, karkaa mopedi ihan kokonaan? Näkyy heti vaa'allakin, sillä tänään paino oli tasan 87 kg, kun se vielä lauantaina aamulla oli 85,9 kg.

Uusi kroppakuva

Näppäsin taas pari kuvaa tästä, miltä meitsi näyttää nyt. Parempaan päin ollaan menossa, toki työnsarkaa on. Kurkatkaa vaikka tuolta Kuvat-välilehdeltä yläreunasta, niin näette, että on tässä vähän sentään pienennytty jo :)

Painonlaskun salaisuus = karppaus

Olen kerrassaan häkeltynyt jälleen kerran. Olen nyt karpannut kunnolla jokusen päivän ja paino on mennyt vauhdilla alaspäin. Tänään vaaka näytti 85,9 kg. Mulla alkaa olemaan samanlainen olo kuin ekaa kertaa karpatessani juuri ennen raskautumista: että tietäisin jonkun salaisuuden. Silloin huvittelin mielessäni ajatuksella, että menisin kaupassa sanomaan jollekin samanlaiselle pullukalle kuin itsekin olen, että hän veisi leivät, pullat ja muut hötöt takaisin ja ostaisi tilalle karppijuttuja. Näin en tietystikään tule koskaan tekemään, mutta saahan sitä mielessään huvitella ;)

Eilen kyllä koeteltiin mun selkärankaa tämän asian suhteen. Olin nimittäin nälkäisenä ruokakaupassa. Yleensä silloin sorrun todella helposti suklaaseen. Nytkin teki jotain herkkua mieli, mutta ohitin reippaasti suklaahyllyn (tosin tutkailin hetken tummia suklaalevyjä, mutta jäivät hyllyyn). Laitoin kärryyn kyllä herkun, joka ei varsinaisesti kuulu karppaajan ruokavalioon: proteiinipatukan. Mutta se mulle annettakoon anteeksi. Sitten olin jo selvinnyt kassoille asti kunnialla, kunnes kauppiaspirulainen oli iskenyt siihen kassan viereen ison kasan Fazerin Sinisiä tarjoushintaan. Ihan pienen tovin pohdiskelin, että "No on kyllä halpaa ja ovat tosi hyviä". Syy jättää ostamatta ne oli varsin lystikäs: en olisi kehdannut laittaa niitä siihen mun karppiostosten sekaan XD Tuskinpa kaupan kassat ostoksia sillä silmällä kyyläävät, mutta omaan silmään olisi näyttänyt häijyltä, jos siellä rahkan, vispikerman, rehujen ja lihan seassa olisi ollut jotain, mikä suorastaan kirkuu ostajansa selkärangattomuutta.

Tulevan timmin lepohetki

Molemmat lapset ovat päivälevolla ja niin minäkin, nimittäin sohvan nurkassa lukemassa inspiroivaa lehteä. Harmi, ettei vaan lukemalla pääse jenkkakahvoista...



Olen nyt taas karpannut hienosti ja se näkyy puntarilla: tänään lukema oli 86,1 kg, vaikka se ihan hiljattain näytti 88 kg. Nyt en edes ketokarppaa imettämisen takia. Toki tiedän, että vauhdikas pudotustahti hiipuu kun hiilariturvotuksesta pääsee, mutta nyt nautin.

Olisi myös valtavan kiva painaa lauantaihin mennessä 85 kg (ja jotain varmaan päälle), niin voisin käydä lunastamassa yhden mun painonpudotuspalkinnoista. Mun himoitsema luuri kun on lauantaina tarjouksessa. Jos en pääse tavoitepainoon, ehkä hommaan sen silti laatikkoon odottamaan ja otan vasta käyttöön kun olen keventynyt tarpeeksi. Jää nähtäväksi.

Silkkiin käärityt laardit

Mun painonpudotus tuntuu tyssänneen hetkeksi, koska en ole jaksanut panostaa siihen kunnolla. Olen siis syönyt kuten tähänkin asti, lähestulkoon. Okei, suklaata on mennyt vähemmän ja hiilihydraattejakin huomattavasti vähemmän, muttei tätä silti miksikään laihduttajan ruokavalioksi voi kutsua. En siis ole edennyt mun painonpudotuspalkinto-ohjelmassakaan (WAU, miten pitkä sana). Mutta ei hätää, kyllä mä vielä saan sen seuraavan palkinnon, eli uuden kännykän tämän nykyisen häkellyttävän huonon luurin tilalle (vinkki tähän väliin: mitä tahansa teette, niin älkää ystävät rakkaat ostako Huawein älyluuria, ainakaan sitä halvinta, sillä se on täysi susi). Sitä odotellessa päätin kuitenkin palkita itseäni suklaan vähentämisestä ja ostin silkkipaidan! Ehkä olen keski-ikäistynyt, mutta mulla on mielikuva siitä, kuinka paljon ihanampaa elämä on silkkipaita yllä. Joten jatkossa pesen kakkapyllyjä ja luuttuan lattioita silkkipaita päällä ;D Se oli Stockan verkkokaupassa 25 % alessa, joten raaskin ostaa. Jännityksellä odotan paidan saapumista postiin: tuleeko musta nyt kertaheitolla yhtä upea kuin Täydellisten naisten roolihahmot?

Siinä se nyt on, kärpäsenkakan kokoisena kuvana, The Silkkipaita.

Vielä kun pääsisin tästä flunssasta eroon, niin pääsisin vähän kuntoilemaan. Sitä odotellessa lojun infrapunasaunassa ja levittelen muun ajan Bebanthenia rohtuneen nenän ympärille.

Herkkuhetki

Mansikoita, kermaa ja rahkaa, melkoisen maukasta! Pyrin nyt siis kunnon karpiksi ja pysyttelen kaukana leivistä, suklaasta ja muista mulle sopimattomista. Karppaamisessa on se hyvä puoli, että saa vetää kermaa vähän ja mm. juustoja munakkaissa ja salaateissa. Toivottavasti saan taas tästä hommasta kunnolla kiinni, kuten just ennen raskautumista aikoinaan. Nythän poika on jo 8 kk, joten jaksan (vähistä yöunista huolimatta) tsempata taas.

Se aika vuodesta

Tsekatkaa vaikka tämä Anitan sivuilta lainattu kuva: mihin noin mainiossa kunnossa oleva mimmi edes tarvitsisi moista? Mutta kun tällaiset kiskoo päälleen kokoa 44 käyttävä matami, niin ei kyllä näytä _ihan_ samalta.

Taas on aika kaivaa kaapista ne kaikista kimaltavimmat jutut, paljettimekot tai vähintään iskeä pikkumustaa somistamaan kimaltavat korut ja säihkyvät kengät. Itse suuntaan työpaikan pikkujouluihin parin viikon päästä ja jo nyt vähän ahdistaa, mitä isken päälle. Nimittäin jengi on nähnyt mut viimeksi viimeisilläni raskaana ja olisi kovin kivaa, jos en näyttäisi heidän silmissään enää samalta. Okei, on mulla nyt kiloja kymmenen vähemmän kuin silloin, mutta liikaa joka tapauksessa. Jäin jo itselleni kiinni hoikentavien alusvaatteiden katselemisesta nettikaupassa, vaikka minä jos kuka tiedän, että ne eivät tosiaan ole ratkaisu tähän ongelmaan. Nimittäin puristavat aina vääristä kohdista, niiden kanssa ei ole mukava olla ja näyttääkin pölöltä.

Lähti muuten nälkä

Olen pohtinut, että mulle toimii parhaiten hiilihydraattien vähentäminen. Joten tästä se taas lähtee, vai mitä sanotte mun herkullisesta lounaasta?

Repsahdus

Nyt, kun en pääse liikkumaan, en näköjään osaa myöskään syödä oikein. Tai se hyvä puoli tässä taudissa kyllä on, ettei jaksa lähteä kauppaan ostamaan mitään herkkuja. Mutta sitten tulee vedettyä mm. hyvin tuhtia kaakaota kaapista, syötyä jotain vaikkei ole nälkä ja santsattua vielä vähän sapuskaa, koska ei keksi muutakaan. Välttelen vaakaa just nyt ja yritän ottaa itseäni taas niskasta kiinni.

Joku ongelmakäytös mulla kyllä on. Nimittäin esimerkiksi tänään molemmat lapset riehuivat jotain samaan aikaan. Ratkaisuni siihen oli yrittää saada heidät jotenkin rauhoittumaan ja kun se ei heti onnistunut, kävin keittiön kaapilla hakemassa jotain syötävää ja palasin sitten taas asiaan. En ehkä lohtusyömiseksi sitä sanoisi, enemmänkin se on jotain itseni rankaisua siitä, kun en saa lapsia käyttäytymään tai pakomatka siitä tilanteesta.

Tänään ajattelin mennä illalla lojumaan infrapunasaunaan, koska olen lukenut, että se saattaisi auttaa flunssaan. Eikä mene ihan kuntokeskuksen kallis jäsenyys hukkaan, kun kuitenkin käyttää palveluita ;D

Räkänokka

Sisko oli viikon kylässä ja yski siihen malliin, että osasin jo vähän tätä odottaakin. Nimittäin eilen illalla iski aivan tökerö kurkkukipu, sitten alkoi vuotamaan myös nenä ja lämpöäkin tuli. Erittäin blääh. Nyt sitten ei treenata yhtään ennen kuin olen taas täysin terveen kirjoissa. Tämä olisi tosin voinut iskeä vaikka vasta ensi kuussa, sillä mun jäsenyys suosikkikuntokeskukseeni umpeutuu tämän kuun lopussa ja olisin halunnut nauttia siitä koko rahalla. Toivokaamme siis, etä menee nopeasti ohi.

Syömiset ovat menneet tänään varsin huonosti. En saanut rahkaa alas aamupalalla kuin alle puoli purkkia, lounaaksi söin jäätelöä (!!!) ja välipalaksi kurkkua puuduttavia turkinpippurikarkkeja ja jäätelöä (!!!!). Joo, morjes.

Jännitysnäytelmä: jääkö mässäily päälle?

Ihan mitään kakkublogia tästä mun blogista ei tule, tämmöiset kun eivät oikein sovi sellaisen tyypin ruokavalioon, joka tahtoisi tiivistyä timmiksi.

Tänäänhän vietetään kaikkien ihanien isien päivää. Ja siksi meikäläinenkin on tänään noussut kukonlaulun aikaan väsäämään kakkua. Meinasi tosin pari ärräpäätä siinä päästä, koska A) vauva kiljui koko yön enkä saanut nukkua, B) esikoinen kiljui kerran yöllä enkä saanut nukkua, C) mies ei herännyt niihin vaan sai nukkua, D) mun piti kuitenkin nousta aamulla, koska on isäinpäivä ja E) vauva pisti vähän haasteita kehiin, kun yritin leipoa kakkua ja jätkä huusi kurkku suorana koko sen ajan. Eli ei ollut ihan mikään Strömsö-olo. Mut joo, sainpa tehtyä tuon kuvan tekeleen, joka ainakin etäisesti muistuttaa kiivi-mango-toffee-kakkua.

Nyt vain jännityksellä odotan, jääkö tämä mässääminen taas päälle. Mä kun tunnun olevan Joko/tai-ihminen, eli joko mässään ihan huolella joka päivä tai sitten syön järkevästi. Viime vuodet on tullut syötyä selkeästi liikaa ja vääriä juttuja, kun joka paikka hyllyy.

Eilen kävi liikunnan suhteen vähän ohraisesti. Piti mennä joraustunnille, mutta myöhästyin KAKSI minuuttia eikä sinne saa mennä enää tunnin alettua. Ja ihan hyvä niin tietty, kyllä muakin nyppisi, jos porukkaa rynnisi sinne kesken kaiken ja menisi askelkuviot hetkeksi sekaisin. Mutta kyrsi mua silti seistä siinä lasiseinän takana urpona, kun toiset veivaavat hiphopin tahtiin. Lihakset olivat vielä edellisen päivän tehotreenijumpasta niin hellinä, ettei ajatus kuntosalistakaan liiemmin ilahduttanut, jotenka suuntasin taas vain infrapunasaunaan. Sitä en tosin kertonut kotona lapsia kaitseelle miehelle :P

Melkein kuntoilua

Muahahaha, tänään tein varsin vitsikkäästi. Pakkasin treenikassin, suhasin kaupungin toiselle puolelle kuntokeskukseen, reippailin parkkipaikan halki respaan vain todetakseni, että "Jaa, en mä ehdikään enää pilatekseen". Ei sillä, että olisi liiemmin harmittanut, koska mua valmiiksi jo vähän väsytti. Niinpä ensin lösähdin siihen respaan lukemaan päivän lehden ja sen jälkeen könysin infrapunasaunaan lueskelemaan lisää lehtiä. Melkein kuntoilua. XD

Huomenna on "tärkeä" päivä. Tai ainakin jollain tavalla kiinnostava. Nimittäin on taas "virallinen" punnituspäivä. Kuulun nykyään myös Kalorilaskurissa ryhmään, jossa skabaillaan viikottaisesta painonpudotuksesta. Ei nyt mitenkään tosissaan, mutta olisihan se kiva, jos en ihan jumbosijalle päätyisi. Saas nähdä. En kyllä ole mitenkään tiukkapipoisesti dieetannut, meikä kun imettää edelleen, mutta Fazerin Sinistä en ole syönyt yhtään ja muutenkin olen melkein täysin syönyt kuten Bodycamp ohjeistaa. Joten kyllä tämä laardi tästä sulaa. Tänään aamupaino oli 86,6 kg.

Tiedä sitten, onko infrapunasaunalla jotain terveyshyötyjä, mutta vallan mukava paikka se on lukea lehtiä :P

Parempi ihminen

Ha, pössis on ehkä noin ziljoona kertaa parempi, koska lähdin viiden kilsan hölkkälenkille. Jotenkin sitä mieli keventyy, kun hölkkäilee omaa tahtia menemään hyvän musan tahtiin. Ehkä siinä samalla Ahteri Maximuskin edes inasen verran pienenee ;)

Väsyttää

Tänään on vähän huono päivä. Hermot ovat kireänä, ketuttaa. Tai okei, puhtaasti ihan v#!!+##!ttaa. En saa nukkua öisin, koska vauva valvottaa enkä päivisin, koska lapset eivät nuku samaan aikaan. Siitä ehkä vielä selviäisin jotenkin, jos mies osallistuisi tähän huushollinpyöritykseen enemmän. Ei se vaan tajua. Ja juu, olen sanonut, pyytänyt, käskenyt. Nytkin keittiön pöydällä on herran likaiset lautaset lounaan jäljiltä. En saakeli siivoa. Eikö se jo riitä, että mä raahaan ruokaa selkä vääränä himaan lapset kainalossa ja väännän sen ruoan (lapset kainalossa edelleen, muahhaha). Se on omassa lapsuudenkodissaan tottunut, että Äiti siivoaa ja korjaa jäljet. Stana sentään, nyt eletään 2000-lukua eikä mitään viiskytlukua. Seuraan mielenkiinnolla, kauanko nuo lautaset lojuvat tuossa.

Mä oon niin huonolla päällä, etten tykkää ees itse itsestäni ny. Lapsirukat, kun äitiä kiristää enkä jaksa hupsutella tänään tai leikkiä mitään vtun piirileikkejä.

Oli niin lähellä tänään, etten sortunut suklaaseen. Onneksi skippasin kaupassakäynnin eikä meillä ole mitään viarasvaroja missään.

Salilla kyllä kävin. Ipanat vein lapsiparkkiin, minkä takia en tosin malttanut treenata kuin joku 40 minsaa. Tuntuu pahalta viedä vauvaa sinne, kun jätkä on vasta 7 kk. Tosin hyvin se oli pärjännyt ja oon ihan siinä lähellä. Oon aina sanonut niille, että hakekaa herkästi, jos poikaa kiljuttaa.