Purkautumista ylipainosta

Kävin tänään lääkärissä. Otin siellä puheeksi myös mun ylipainon ja sen, etten mielestäni syö niin huonosti, että mun pitäisi olla näin lihava. Painoindeksi on jotain 32 ja kiloja on tosiaan liikaa, erityisesti ylimääräistä on tuossa keskivartalolla. Meni muuten ihan hyvin, mutta aihe on mulle niin arka, että (noloa kyllä) aloin itkeä siellä :O Mä en vaan kertakaikkiaan voinut sille mitään. Nolottaa niin olla tämän kokoinen ja mietin mun kiloja kokoajan, joten väkisinkin meni tunteisiin. Silti jotenkin kummallista käytöstä alkaa nyt itkeä jossain yleislääkärin vastaanotolla.

Siitä kyllä seurasi hyvääkin, sillä päätimme yhteistuumin, että mä voisin ottaa nyt suunnaksi ravintoterapeutin vastaanoton. Sainkin sinne jo ajan kesäkuun alkuun. Ravintoterapeuttejakin on toki erilaisia ja kaikilla tuntuu olevan joku oma totuus oikeasta ruokavaliosta, mutta mä tarvitsen kyllä nyt ihan rehdisti jotain apua jostain. Että joku sanoo mulle, mitä mä teen väärin ja MITEN mä voin painaa näin paljon. Ennen kaikkea kaipaan ohjeita, miten mä voisin onnistua ja olla itseeni tyytyväinen.

Mainittujen lisäksi olen menossa nyt lauantaina kehonkoostumusmittaukseen (InBody). Se maksaa lähiapteekissa 20 euroa, joten ei edes ole kauhean kallis satsaus. Hirvittää tietysti nähdä se paino ja laardin määrä, MUTTA olen todella kiinnostunut kuulemaan, paljonko mulla on lihasmassaa ja miten paljon esimerkiksi viskeraalista rasvaa. Ajattelin ottaa tuon lappusen mukaan sinne ravintoterapeutillekin, niin hän näkee ehkä paremmin, missä mennään. Itse kuvittelen, että mulla ois lihasmassaakin jonkin verran. Toivottavasti olen oikeassa, ettei ole mennyt kaikki saleilu hukkaan. :)

Eilen olin PT:n treenattavana. Oli kyllä kova treeni ja syke katossa. Sen jälkeen istuskelin vain jumppamatolla ja keräilin itseäni, kun tuntui, että lähtee taju. Ihan noin kovalla intensiteetillä en kyllä haluaisi joka kerta treenata, sillä nousi ykä kurkkuun useammankin kerran ;) Itsekseni treenatessakin sykkeet ovat korkealla, mutten tunne silti olevani pyörtymisen kynnyksellä.

Tänään lepopäivä liikunnasta. Tai pienen hölkkälenkin ajattelin kiskaista illalla, mutta tällä massalla ne ovat kyllä aika pieniä :)

Säännölliset ruokailuajat ja rentoutumisharjoituksia

Eilen oli äitienpäivä, joten silloin ruokavalio oli kyllä... öh... aika tuhti vähintäänkin. Ihana mies oli leiponut kokonaisen kermakakun mansikoilla ja sitä tulikin nautittua pitkin päivää. Niin hyvää.

Muuten olen syönyt järkevästi. Suorastaan hämmentävän järkevästi. Paino ei kyllä liiku oikein mihinkään, mutta eipä ole noussutkaan. Salilla olen käynyt niin ahkerasti, että ihan kuin pientä kiristymistä olisi peilistä nähtävissä. Järkevintä olisi ottaa mittoja, mutta mäpäs en ole saanut aikaiseksi. Ajattelen, että kyllä sen sitten farkuista alkaa huomaamaan, kun kiristymistä tapahtuu.

Lauantaina oli yläkroppapäivä salilla. Meni hienosti, vaikka esimerkiksi vipunostot sivuille ja eteen olivatkin aika raskaita jotenkin. Mutta kivaa, kun huomaa kehittyvänsä ja ettei jää painoissa kauheasti miesten painoille. Harmi vaan, ettei tämä painojennostelu taida tuoda mulle sitä haluamaani kroppaa. Voimaa on, mutta se on piilossa jossain kaiken tämän massan alla.

Tänään illalla menen personal trainerin pakeille. Vielä on kaksi kertaa jäljellä treenikertoja hänen kanssaan. Olisinpa rikas, niin voisin ostaa enemmän XD

Hyvä aamiainen, parempi mieli

Olen ottanut aamupuuron ruokavalioon, koska se on oikeastaan aika hyvää ja maukasta. Tykkään myös höystää sitä raejuustolla ja marjasoseella (eli kuvassa ei ole sentään hilloa) :) Hyvää on. En kyllä tiedä, onko tämä oikeasti terveellistä, mutta toisaalta mä voisin syödä aamiaiseksi vaikka croissanttia ja nutellaa. Joten jos siihen vertaa, niin tämähän on huipputerveellistä :P

Olen joutunut olemaan kuntosalilta poissa noin 1,5 viikkoa. Oli nimittäin niin raju flunssa, etten ole edes harkinnut aiemmin sinne palaamista. Nyt jäljellä on enää ajoittainen yskä, joten suuntaan tänään salille tai tanssitunnille iltapäivällä. Hinku on kova treenaamaan.