Mässyttämällä saa vain vatsakipuja

Viime viikonloppuna vierailimme kaksissa juhlissa, vietimme yön kylpylähotellissa ja söimme vähän mitä sattuu. Juhlissa piti tietty syödä posket pullollaan herkkuja ja ruoka-ajat olivat itsellä vähintäänkin epäsäännölliset. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin ihan jäätäviin mahakipuihin. Ajattelin, että nytkö iski vatsatauti ja ounounounou! Niiden kanssa kärvistellessä hiipi mieleen, että tällä SAATTAA olla jotain tekemistä syömisten kanssa.

Nyt eletään tiistaita ja olen taas syönyt vähähiilihydraattivoittoisesti. Ei voi kutsua karppaamiseksi, koska en pelaa rasvan kanssa kauheasti ja hiilareitakin saattaa mennä päivässä enemmän kuin "laki" sallii. Mutta siis tällaista tervettä syömistä. Eikä ole enää sattunut mahaa.

Työkaverin muuten innostin Dukan-dieetille. Nyt se on vetänyt tiukkaa hyökkäyslinjaa uskomattomat 10 päivää. Ehkä saan itsestäni taas kunnolla irti, jos hän laihtuu merkittävästi ;) Jos en, niin jatkan tällä hiilareiden vähentämisellä.

Ajatuksia omasta ajasta

Hoitovapaalla tuntui perustellummalta käydä iltaisin liikkumassa, kun oli jo ollut koko päivän lasten kanssa muutenkin. Mutta nyt vietän jo päivät töissä, joten tuntuu hurjalta lähteä illalla vielä salille. Tosin itse tähtään käyväni siellä pari kertaa viikossa, mikä ei kyllä ole mahdottomuus millään saralla. Kun vaan saa itsestään irti, eivät lapsetkaan varmasti huomaa niin kauheasti kaivata hoitopäivän päälle: saavat kuitenkin olla kotona toisen vanhemman kanssa.

Pohdin edelleen, olisiko mulla varaa ottaa Fustra-valmentaja tukemaan mun treenejä vai jatkaisinko ihan perinteisellä kuntosalihuhkimisella. Fustraa puoltaisi se, että tulisi ainakin tehtyä säännöllisesti ja kunnolla, koska siitä maksaa ihan sairaasti ja vierellä on ammattilainen ohjaamassa. Toisaalta omatoimisestikin treenaamalla saa tuloksia irti ja niillä säästyneillä rahoilla voisi sitten vaikka matkata jonnekin lämpimään saavutettuaan bikinikunnon ;) Tosin rahaa ei kyllä koskaan tunnu olevan ylimääräistä, valuu kuin hiekka sormien välistä, oli sitä sitten tosi vähän tai aavistuksen enemmän. Että en mä vaan kanssa tiedä. Pohdiskelen asiaa ja tsekkailen vähän, mitä tilillä tapahtuu.

Suuri vaakahuijaus: melkein -20 kg

Siirsin vaa’an yläkerrasta alakerran kylppäriin. Yllätys oli melkoinen, kun astuin vaa’alle ja se näytti lukemaa 68 kg. Tietysti tiesin, että paikkaansahan se ei voi pitää, koska A) melkein -20 kg varmasti näkyisi jossain eikä TODELLAKAAN jäisi multa tai keneltäkään muulta huomaamatta ja B) vielä samana aamuna se näytti 20 kg enemmän. Mutta silti mä seisoin siinä vaa’alla tovin ja katselin ihaillen sitä lukemaa. Ajatella, 68 kg. Joskus se vielä näyttää ihan oikeaa lukemaa, kun siihen näytölle piirtyy punaiset numerot lukemassa 68. Mutta sitä odotellessa toki siirsin sen paikkaa ja totuus oli taas melkein 20 kg enemmän, mut anyway! Näistä lukemista on vain suunta alaspäin!

Ei niin paksu

Hyvää päivää rakkaat lukijat!

Mua vähän hävetti jotenkin mennä töihin, kun en ole sellaisessa fyysisessä kunnossa kuin tahtoisin. Meillä myös työpaikalla aika paljon vahdataan naisten vatsanseutuja (siis muut työntekijät) ja arvellaan, kuka mahtaa olla raskaana. Mullakin kun pahin ongelmakohta on tuo keskivartalo, niin voitte kuvitella, miten paljon mä sitä häpeän ja jatkuvasti pelkään näyttäväni siltä, että olisin raskaana.

Joten arvatkaa vaan, kuinka ihanaa oli, kun pomot ensimmäiset kommentit olivat jotakuinkin niin, että ”ootpäs sä hoikistunut”. MINÄ?! MITÄ?! Kun just mietin, että kehtaanko mä töihin mennäkään tämänkokoisena. Nojoo, saattaa vaatetuksellakin olla jotain tekemistä sen kanssa, mutta anyway. Pitää yrittää korostaa hyviä ja häivyttää huonoja puolia, samalla kun ruokavaliolla ja treenaamisella yrittää kutistua. Vaakalukemat tuntuvat joka päivä menevän hissukseen alaspäin, joten suunta on edelleen oikea. Fiilis onnistua on korkea.

En kyllä oikein silti tiedä, millaisella vaatetuksella huijaisi keskivartaloa pienemmäksi? Sen nyt ainakin tiedän, että turhan tiukkaa ei saisi olla eikä ainakaan mitään lantiokorkuisia, aavistuksen liian pieniä farkkuja, jotka nostavat fläsät näkyviin ohuen paidan alta. Mihinkään säkkeihinkään en kuitenkaan halua pukeutua, koska mun kokemuksen mukaan ne leventävät. Tänään yllä on polvimittainen hame sekä paksusta collegematskusta tehty paita, joka tosin saattaa vähän liikaa korostaa mun tuhteja muotoja.

Mut joo, lähinnä ne varmaan mua kiinnostavat, muille lienee yhdentekevää. :)

Työnteko tekee mun linjoille hyvää!

Aloitin työt maanantaina hoitovapaan jälkeen. Se on tuonut uutta puhtia painonpudotukseen ja kropparemonttiinkin. Toisin kuin voisi luulla, töissä käyminen tuntuu tuovan lisää aikaa mulle panostaa itseeni. Työpaikalla en käy napsimassa salaa suklaata jostain kaapista, tuskastu mulle huutamisesta tai muutenkaan syö mitä milloinkin ehtii, jaksaa tai viitsii. Aamupalan olen napannut työmatkalle autoon mukaan, töissä käyn työpaikan ravintolassa tai jossain läheisessä ruokkimalaitoksessa syömässä lounaan, iltapäiväksi olen kanssa tehnyt jotkut eväät ja sitten kotona syönyt päivällä jotain fiksua. Mun repertuaarista ovat jääneet kokonaan pois ylimääräiset mässyttämiset, sillä töissä ei ole tilaisuutta syödä kokoajan ja sitten päivällä töiden jälkeen olen perheen kanssa, niin ei siinäkään mitään Fazerin Sinistä mussuteta. Jes! Paino on tippunut tällä viikolla jo kilon, vaikka kotona se tuntui vain jumittavan paikoillaan.

Vasta vajaa viikko tätä työelämää takana, mutta energiaa on ihan eri tavalla kuin kotona. Aloin väsyä aikalailla lasten kiukutteluun ja musta tuntuu, etten ollut enää erityisen jaksava äiti sen möykkäämisen suhteen. Nyt jaksaa ihan eri tavalla, kun on saanut päivän keskustella aikuisten kanssa ja tehdä työtä, missä on hyvä.

Vettäkin tulee juotua enemmän kuin aikaisemmin, vaikka olen kyllä ollut ahkera juomari ennenkin. Kotona tosin kului paljon myös Pepsi Maxia, nyt se varmaan jää lähinnä viikonloppuihin ja yksittäisiin lasillisiin arki-iltoina. Nyt mulla on iso lasillinen vettä työpöydällä ja siitä tulee juotua pitkin päivää ihan huomaamatta.

Yllättävän helppoa ja vaivatonta arki tällä hetkellä. Lapsetkin menevät iloisina hoitoon, tottuivat siihen ihan päivässä tai parissa. Tietty takapakkeja voi tulla, mutta nyt näyttää erinomaiselta. Mä olen onnellinen ja melko varma siitä, että onnistun tässä painonpudotuksessa :)

Testissä sikakallis Fustra

Sataa, sataa ropisee, aina, aina, vaan.

Kuntokeskuksessa promottiin kovasti Fustraa, joten pitihän sitä testata ainakin näytetunnin verran. Sinne mennessäni olin aivan varma, että "mähän en sitten mihinkään taas haksahda" ja "kunhan nyt käyn vähän treenaamassa". Mutta voi pojat, että mä tykkäsin siitä! Ohjaaja oli todella ammattitaitoinen ja taitava, liikkeet mukavia toteuttaa, haastoivat välillä aika paljon ja joitain en saanut tuntumaan ollenkaan. Se oli aivan ihanaa, kun joku keskittyi vain mun kuntoiluun ja tsemppaamiseen parempiin suorituksiin. Tuli ihan kuninkaallinen olo. Että on todella tärkeä, kun siinä on se yksi tyyppi korjaamassa liikeratoja ja antamassa vinkkejä. Hieno treeni oli. Erityisesti mä tykkäsin siitä, että hän koski rohkeasti ja ohjasi liikkeitä oikeaan suuntaan. Upeaa.

Fustra-treeni alkoi crosstrainerilla. Yleensä mulle tulee kyllä crossaillessa kuuma, mutta se edellyttää melkoisen pitkää jauhamista siinä. Normaalisti mä lähinnä lueskelen jotain lehteä siinä ja lämmittelen "ne pakolliset" 10-15 minsaa. Mutta nyt jalat oli about liekeissä ihan alusta saakka. Ilmeisesti tein kyllä jotain väärin, kun sen kuuluisi Fustrassa tuntua takareisissä ja mulla poltti etureidet. (Tänään ne ovatkin sitten olleet niin kipeät, että en meinannut päästä kyykkyyn kirjastossa ja perhana, kun ne kaikki parhaat opukset olivat juuri siellä alahyllyllä).

Crossailun jälkeen tehtiin erinäisiä liikkeitä salin puolella, apuvälineinä oli lähinnä sellainen mummojumppakeppi ja joku Fustra-palikka. Myös pieniä käsipainoja käytettiin. Tykkäsin tästä osuudesta erityisesti, sillä se ei tuntunut mitenkään tuskaiselta missään vaiheessa. Silti sain lihasvärinää hienosti aikaiseksi ja tuntui, että mun ongelmakohta eli keskivartalo teki töitä useassakin liikkeessä.

Lopuksi kurvattiin taas crossarille ja oli kyllä aika tuskaa. Siis sellaista kivaa tuskaa, hyvä vaan, että sai tuntumaan.

Kuntokeskuksesta kotiin :) Että mä tykkään tuosta laukusta.
Ja huomatkaa puhdas auto, olen siitäkin aika iloinen. Ihan itse imuroin ;)

Mä niin haluaisin aloittaa Fustra-treenit, koska sitten tulisi ainakin käytyä kuntosalilla tarpeeksi usein ja tehtyä kunnon treenit. Hinta on vain niin suolainen, että en tiedä, onko se mitenkään mahdollista. Työt mulla onneksi alkaa ensi viikolla, niin pystyn vähän paremmin laskeskelemaan rahoja ja niiden riittämistä. Jos heiltä tulisi sieltä joku supermegajättihypertarjous esim. 30 kerran Fustra-treeneihin, niin lähtisin kyllä varmaan riemusta kiljuen messiin. Oli se niin hienoa kyllä, pakko myöntää :)