Paksu täti rokkaa tykimmin

Huomenna on mun elämän toinen Kitupäivä, eli päivä viidelläsadalla kalorilla. Oikeastaan aika kivaa. Sitä haastaa itsensä eikä Kitupäivinä tee edes tiukkaa olla ruodussa. Sitä kuitenkin saa syödä kunnolla seuraavana päivänä, joten ei paha rasti. Lupaan raportoida dieettikuulumisia jatkossakin.

Kuvassa yksi välipalakirja. Tosi hyvää luettavaa, viihdyttävää ja iloista tekstiä. Aika sallivaa myöskin. Kiva lukea välillä jotain muutakin kuin järkevää kirjallisuutta dieettaamisesta.

Uusi tuttavuus: Fast Diet

Näin käy, kun lukee lehteä ulkona terassilla ja unohtaa sen sinne. <3 Kesäsade.

 

Mä olen monia järjettömiä juttuja tehnyt elämäni aikana. Kilojakin olen koittanut karistaa mitä kummallisemmin ja epämukavammin metodein. Haukkukaa vain hulluiksi, mutta nyt mä olen löytänyt jotain ihan uutta omassa laihdutushistoriassani ja tämä saattaa jopa toimia. Nimittäin kyseessä on Fast Diet. Tuolta linkin takaa löytyy tietoa ja mainontaa jostain kirjasta, mutta itse en ole moista kirjaa lukenut enkä liiemmin viettänyt aikaa tuolla sivustollakaan. Dieetin idea on nimittäin varsin simppeli: viikosta syödään kaksi päivää todella niukasti (naiset 500 kcal, miehet 600 kcal) ja loput viisi päivää normaalisti. Eli tarkoitus ei ole mässätä niinä viitenä päivänä, muttei tarvitse kituuttaakkaan. Aion jatkaa tätä nyt ainakin tuonne elokuulle saakka ja jos tuntuu kivuttomalta, vaikka koko loppuelämän. 

Mun kitupäivät ovat sunnuntai ja keskiviikko. Eilen oli siis eka kitupäivä ja yllättävän hyvinhän se sujui. Nälkä oli kyllä, muttei mikään huimaava nälkä. Eikä ihan kokonaan tarvitse olla ilman ruokaa kuitenkaan. Nämä muut päivät tähtään syöväni fiksusti, toki välillä tulee ylilyöntejäkin. Kitupäivät jaksaa kuitenkin hienosti, koska tietää, että seuraavan päivän saa taas aloittaa kaurapuurolla ja raejuustolla. Ihanaa. 

Jos tämä homma ei ala pelittää, niin sitten pitänee harkita karppaamista jälleen. Superdieetti alkoi tulla korvistakin.

Tosiasiahan on, että sitä kyllä laihtuisi, jos keskittyisi siihen hommaan vaan. Ihme pomppimista dieetistä toiseen. Mut antakaa naisen pomppia, vielä mä löydän sen oman tieni. :)

Kahvihammas löydetty

Ennen inhosin kahvia. Sit menin lukemaan lukuisia tutkimuksia sen eduista ja nykyään juon pari kupillista joka päivä. Se lienee terveellistä. Tosin joskus mulla on paha tapa kiskoa samalla napaan jotain epäterveellistä kuten sitä kirottua suklaata. Nyt olen taas ollut vähän paremmin ihmisiksi.

Mulla on iso flunssa, joka oireilee yskänä ja luumeena. Treenit siis tauolla, byhyy.

Täti täytti 30

Juhlittiin mun kolmekymppisiä näissä maisemissa Kosilla. Ihana paikka, suosittelen!

 

Nyt multa ei tarvitse enää kysellä papereita edes uuden käytännön mukaan, koska olen 30-vuotias. Iik. Mä olin nuorempana varma, etten elä kuin 16 vuotiaaksi (jotain nuoruuden angstia kuunnellessani Marilyn Mansonia). ;) Nyt olen 30. Kolme ja nolla. 

Juhlimme tätä merkkipaalua viikon hulppealla lomalla Kosin saarella Kreikassa. Oli aivan mielettömän ihanaa (mitä nyt kuopuksen alituinen kiljuminen, raivoaminen ja parkuminen vähän verottivat fiilistä). Ikinä en oo ollut niin hienossa hotellissa tai nauttinut niin hyvästä palvelusta. wau. 

Mitään suurta ikäkriisiä ei mulle tullut, toki onhan tässä kaikenmoista mietitty. Sitä ihmettelen, miten musta tuli tällainen, kuin nykyään olen. Puolet elämästäni sitten olin alipainoinen (painoin noin 55 kg), en halunnut koskaan lapsia. Nyt olen ylipainoinen (kolmisenkymmentä kiloa enemmän massaa, uaaah) ja mulla on kovan tahtomisen jälkeen kaksi lasta. Niin sitä muuttuu. Lapsistani en luopuisi, mutta tuosta laardista kyllä.

Laadinkin itselleni aikataulun painonpudotuksen suhteen. Se mun ensimmäinen aikataulu kosahti, kun en juhlinutkaan kolmekymppisiäni kymmenisen kiloa kevyempänä. Pah, en lannistu, vaan yritän uudestaan uuden aikataulun kera. Tähtään pudottavani kilon viikossa ja toivon painon olevan siellä seiskan puolella elokuussa. Nappasin tuekseni uusimmasta Fit-lehdestä ruokavalioesimerkin, kun mua alkoi kyrsiä se Fitfarmin Superdieetin ruokavalion fanaattisuus (mm. vain vihreät vihannekset ok, tomaatti tai paprika ihan kauhistus).

 

 

Halvat huvit

 

Mulla on paljon painokelpoisia harrastuksia: mä tykkään liikunnasta (kuntosali, jumpat ja lentopallo), lukemisesta (viimeisin romaani oli Mitä jäljelle jää ja se oli AIVAN loistava), musiikin kuuntelemisesta (hip hop, räp ja kaikki letkeä sekä välillä synkkä musiikki)... Mutta yksi mun ykkösharrastuksista on röhnääminen sohvalla television edessä. Välillä tulee tarve painaa pausea ja silloin se varsinainen viihde vasta alkaakin. Nimittäin mä onnistun melkein aina saamaan jotain hulvattomia pysäytyskuvia, joille sit hihittelen ääneen. Oon mää helppo. 

Keski-iän kynnyksellä?

Niin siinä vaan kävi, että mun 30-vuotissynttärit tulivat vastaan kohisten ja kilot jäivät, eli petin itselleni antamani lupauksen laihtua synttäripäivään mennessä 10-15 kiloa. Olin jo hyvässä vauhdissa, kunnes tuli liikaa vastoinkäymisiä ja menetin mielenkiinnon hommaan. Nyt olen muutaman kilon kevyempi kuin aloittaessani Superdieetin tammikuussa.

No okei, en vielä ole 30 vaan vasta runsaan viikon päästä. ;)

Eipä sillä, kaikki on ylikiloista huolimatta hyvin. Yritän hyväksyä itseni, olinpa minkä kokoinen tahansa. Samalla järkeistän syömisiäni ja toivon, että hitaasti syntyy tuloksia.

Pitäkää peukkuja :)