Proteiinia ja rehuja, siitä on painonpudottajan ateriat tehty

 

Pakkohan sitä on ottaa itseään niskasta kiinni, kun päälle mahtuvat vaatteet tuntuvat olevan kaapissa vähemmistö. Että hittoako mä mussutan epäsopivia ruokia ja leviän, kun en kerran viihdy kropassani tällaisena. Hetken saan nautintoa herkuista, mut kärsin kokoajan mun kropasta. 

Kuvista näette vähän osviittaa siitä, mitä syön tällä hetkellä. Koitan tehdä kerralla monta eri annosta valmiiksi, niin on sitten helppo lämmittää nälän iskiessä. Katsotaan, katsotaan... 

Viikonloppu sai ahmimaan

Mulla on mennyt mielestäni varsin kohtuullisesti ruokavalion kanssa. En ole noudattanut mitään varsinaista dieettiä, mutta lisännyt ruokavalioon kasviksia ja proteiiniä sekä kiinnittänyt huomiota rasvan laatuun. Liityin myös Kiloklubiin, jonne olen ahkerasti kirjannut syömisiäni. Vielä ruokavaliotakin paremmin liikkuminen on ollut hallinnassa: olen nyt käynyt jo lähes kolme kuukautta kuntosalilla kolmesti viikossa. Teen siellä kunnolla ja ahkerasti, aina maksimipainoilla ja liikkeisiin keskittyen. Tulostakin on syntynyt ainakin voimassa: painoja olen saanut lisättyä useampaankin liikkeeseen.

Kirjaan syömisiä Kiloklubiin. Tähtäimessä on saada noita palluroita vihreiksi joka päivä.

Mutta sitten tulee se Mutta. Nimittäin mulla on joku vinksahtanut näkökulma syömiseen ja se paljastui taas viikonloppuna. Mun mies lähti anoppilaan lasten kanssa koko viikonlopuksi. Itse en voinut mennä, koska olin sopinut jo paljon muuta. Heti, kun joku ei näe, alan miettiä, mitä söisin ja ruokavalio heittää häränpyllyä. Siis ihan tosissaan. Itse sain esimerkiksi töistä kuusi donitsia, jotka kaikki tuhosin yksin viikonlopun aikana. Siis K-u-u-s-i donitsia. Piti viedä perheelle ne, mutta eivät koskaan päätyneet lasten eikä miehen käsiin.

Ihan kuin sitten ei lihoa, jos syö salaa. Että se ei muka näy ulospäin, että ahtaa jotain tuollaista kurkusta alas ja vielä ihan järjettömiä määriä. Äsh. Siinä herkkuja ahmiessani kyllä tiedän, että en saisi toimia niin ja ettei se ole ollenkaan järkevää. Ja silti syön. Huono omatunto tulee vasta sitten, kun mättö on nielty.

Onneksi perhe tuli sunnuntaina takaisin ja paluu järkevään ruokavalioon on taas helpompaa. Tosin sanottakoot vielä, että liikuin kyllä viikonloppunakin: kävin molempina aamuina hölkkäämässä ja kuntosalillakin sunnuntaina. Myös tänään aamu alkoi hölkkälenkillä. Kivan reipashenkinen tapa aloittaa päivä.

Vaa'alle en ole nyt uskaltautunut ollenkaan. Tiedän kyllä lihonneeni, sillä vaatteet puristavat. Siitä johtuu myös tämä pieni blogihiljaisuuskin. Onneksi nyt ei ole hetkeen tiedossa mitään kokonaan itsekseni vietettävää viikonloppua, joten toivottavasti ruokapuolikin pysyy ruodossa. Lihaksia mulla on jo jossain tuolla laardin alla, vielä kun saisi kiristettyä löysät päältä pois.