Tykkään musta niin, että halkeen: eli karppaus sujuu taas!

Pihviä, kurkkua, vuohenjuustoa ja ihan simohyvää herkkusienikastiketta. Omnmonnom.

Kahvi päivässä pitää meitsin hyrisemässä.

Aamupirtelössä vadelmia, rahkaa, loraus kermaa ja maitoa.

Käytiin koko perhe ulkona syömässä. Oikein kuulkaa hienossa ravintolassa. Söin maalaissalaatin ja oli hyvää. Leivästä tosin nappasin palasen ja loput annoin lapsille.

Tämänaamuinen pirtelö, jossa mustikoita, rahkaa, vähän kermaa ja maustamatonta jogurttia.

Eeeeeehkä otsikko liioittelee iiiiiihan vähän, MUTTA kyllä mä tykkään itsestäni nyt taas enemmän, kun olen onnistunut noudattamaan karppausruokavaliota jo useamman päivän. Vaa'alla se näkyy noin -500 g pudotuksena toistaiseksi, eli ei paljon minään. Mutta uskon ja toivon, että se siitä lähtee vauhdikkaampaan laskuun, kun vaan jaksan jatkaa. Ja mähän jaksan. Aion onnistua.

Nimittäin muuten mua hävettää palata äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen töihin tammikuussa. Haluaisin olla hoikemman ja elinvoimaisen näköinen silloin, enkä sellainen, että jengi tuijottaa mun mahaa salaa ja sitten kuiskii takahuoneessa, että "ihan varmasti on raskaana". Nimittäin en ole ja luultavasti en koskaan enää tule olemaan, sillä näissä kahdessa on jo kaikki.

Tämä viikko on tosin ollut helppoa karppauksen kannalta, sillä mies on ollut viikon lomalla. Todellinen haaste koittaa heti huomenna, kun mies on töissä eikä tarvitse miettiä, mitä kukaan muu ajattelee mun silloisestakin ruokavalinnasta. Lapsilta kun pystyy syömään salaa ja he käyvät myös jokusen kerran viikossa leikkipuistotoiminnassa. Eli mulla on sellaiset 1-2 h aikaa tehdä pahuuksia. Mutta en aio tehdä. En tee. Keskityn muihin juttuihin ja onnistun. Näin sen homman on mentävä.

Uusi kattovalaisin eteisessä

 Pitääpä hehkuttaa teillekin, kun tein mielestäni kauniin löydön ja nyt meidän eteisessä on toimiva kattolamppu! Edellinen oli sellainen lampunsyöjävalaisin: siinä paloi valo aina noin viikon tai pari, sitten se poksahti pimeäksi. En tiedä miksi. Ollaan aika aikaansaavia ihmisiä vissiin, koska noin seitsemän vuotta elettiin sen kanssa. Joskus se valo kesti vähän pidemään, joskus se poksahti pimeäksi suunnilleen samantien.

Jostain sain kuulkaa aikaiseksi ja ostin uuden! Oho. Ja mies asensi sen kattoon. OHO! (Tästä pääsemmekin siihen, että jännästi se uloke haarojen välissä tekee kykeneväksi moisiin hommiin, koska mä en osannut. Hävettää tunnustaa, mutta näin kävi. Itse kyllä osaan vaihtaa kaikki talvirenkaat ja muutenkin vastustan ajatusta miesten- ja naistentöistä, mutta silti tässä kävi nyt näin).

On se hieno! Olo on kuin Titanicin tanssisalongissa. Pitää vain toivoa, ettei tämä salonki uppoa :D

Haluaisin myös vähän selkääntaputuksia, koska olen hienosti jatkanut valitsemallani karppipolulla. Ohessa aamiainen, joka koostui tällä kertaa kahdesta kananmunasta, kahdessta nakista, kahdesta tomaatista ja neljästä herkkusienestä. Ei edes kaivannut mausteita, oli hyvää sellaisenaan.

Olen iloinen ja täynnä energiaa :) Ruokaremontin maaninen vaihe on käynnissä... ;D

Ensimmäisen karppauspäivän syömiset kuvina

Lounas.

Päivällinen.

Aamupala.

 

Iltapala.

 Lisäksi söin rahkavälipalan kahdessa erässä. Siihen tuli yksi purkki rahkaa, reipas loraus maitoa ja pieni kourallinen mansikoita. Oli hyvää, vaikka yleensä olen noihin mun blenderisekoituksiin laittanut myös banaanin makeuttamaan. Hyvin kyllä upposi näinkin :)

Kävin myös Shabam-jumppatunnilla kuntokeskuksessa ja söin siellä kourallisen maustamattomia cashew-pähkinöitä, kun meinasi nälkä kasvaa liian suureksi.

Nakkia eksyi kahteen ruokaan, mutta menkööt ;)

Pahoittelut, että kuvat ovat hölmössä järjestyksessä. Yritin masentavan pitkään saada niitä kronologiseen järjestykseen eikä siitä vain tullut mitään. :O

Näitä meni jokunen, eli Pepsi Max.

Painossa ei ole vielä minkäänsortin muutoksia. Myönnän, että jotenkin epärealistisesti odotin jo yhden karppauspäivän näkyvän vaa'alla, kun se kuuluisa "hiilaripöhötys" olisi lähtenyt poistumaan. Sen sijaan, että olisi tullut sellainen Hanskat tiskiin -fiilis, niin taistelutahto nousi entistä korkeammalle. Mähän näytän tuolle painopirulaiselle, että saan sen laskemaan.

Karpin paluu: karppauksella eroon ylikiloista?

Aamupalana munakasta ja kalkkunanakkeja.

Ruokaisa lounassalaatti, omnomnom.

Mun riippuvuus numero 1.

Nyt te kyllä nauratte mulle varmaan, mutta silläkin uhalla tunnustan, että heivasin aika nopsaan tuon Biggest loser -ruokavalion, koska en saanut sillä tuloksia. Okei, jaksoin oikein muutaman päivän sitä, joten liekö tuo ihmekään ;) Mutta anyway, uskon ratkaisun mun ylikilo-ongelmaan löytyvän joko Dukan-dieetistä tai karppaamisesta. Ajattelin nyt sitten palata juurille, eli karppaamisen pariin. Tosin en ajatellut alkaa kunnolla läträämään rasvojen kanssa, lähinnä siis kai hyväkarpata eli jättää hiilarit melkolailla minimiin ja keskittyä järkeistämään tällä tavalla syömisiä.

Kuopus 1 v 8 kk repi tänään huumoria mun ylikiloista ;) Tai no, ainakin se oli tilannekomiikkaa mun laardien edesauttamana. Olin kyykyssä luuttuamassa lattiiaa rätillä ja mun aavistuksen liian niukka paita nousi ylöspäin, jolloin selästä paljastui kaistale ihoa. Jätkä sitten meni sitten sinne mun taakse, tökkäsi ihoa ja kiljaisi riemuissaan "KUKKUU!" ;) Haha, vähänk repesin ;)

Mielihyvää muustakin kuin suklaasta

Joulunalusaika ei ehkä ole mikään suklaata välttelevän suklaaholistin unelma, mutta näillä mennään. Yritän keskittyä muihin juttuihin ja hakea joulun tunnelmaa muualtakin kuin Pandan konvehtirasiasta. Viime vuonna ostin nuo kuvissa olevat huopikkaat ja voi että mä tykkään niistä! Tosin melkoinen floppi kyllä lämpöisyytensä takia tai siis tarkemmin vilpoisuutensa takia. Mulla palelee niissä aina varpaat, vaikka siis pakkasta olisi tyyliin viisi astetta ja olisin ollut ulkona vartin. BLÄÄÄH. Tosi kivan näköiset ja helppo pukea, ihan ässät jalkineet muuten. Mutta en kyllä enää ostaisi, nimittäin talvikenkiä, jotka eivät pidä kylmää poissa.

Flunssaa ja elokuvanautintoja

Mä imuroin aina kaikki meidän muksujen flunssat. Tämäkään kerta ei tehnyt näemmä poikkeusta, sillä olen taas räkätaudissa. En tosin (vielä) kovinkaan pahassa, joten ehkä tämä katoaa tästä. Pitää varmaan koittaa taas kaikenmoista luontaisdroppiakin kiskoa kuvusta alas, tuskin niistä haittaakaan on.

Eilen otin kyllä ihanan chillisti. Mies on viikon lomalla ja sai kaitsea lapsia, kun mä menin kaupungille ihan itsekseni. Kävin syömässä ulkona sushia ja sitten kiiruhdin elokuviin päivänäytökseen. Mä olin teininä jotenkin aika kiinnostunut prinsessa Dianasta, joten pitihän hänestä kertova Diana-elokuvakin käydä katsomassa. Leffateatterissa oli mun lisäksi vain kolme naista, muuten siellä oli ihan tyhjää. Aika luksusta. Elokuvakin oli varsin hyvä, vaikka tulihan sitä ehkä vähän liikaa vertailtua päänäyttelijättären ja esikuvan ulkonäköä. Tuntui myös jännän vapauttavalta lähteä leffateatterista kotiin, kun mikään paparazzilauma ei piiritä heti leffateatterin ovelle ja saa hukuta massaan siinä missä kuka tahansa. Että onneksi mä en ole minkään maam hallitsijasuvun jäsen ;)

Vaakalukema ei liiku mihinkään ja sekös mua kyrsii. :/

Talvihölkkä on huippua!

Hassua, miten paljon mä tykkään hölkkäämisestä talvella. Se vaan on jotenkin niin ihanaa, kun on lunta lenkkareiden alla eikä ole tuskaisen kuuma. Ihanaa, ihanaa, ihanaa. Tänään kävin hölkkälenkillä heti aamulla, sen jälkeen kävin virkistävässä suihkussa ja päivä sujui aivan erinomaisesti. Tuntuu, että ihokin hehkui heti ihan eri tavalla.

Myönnettäköön, että tällaiset aamuhölkät jäävät kyllä jatkossakin taatusti viikonloppuihin, sillä niin sekaisin en sentään ole, että lähtisin juoksemaan viiden tai kuuden aikaan aamulla. Unikin kun on aika tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Mutta jos edes viikonloppuisin, tarkoittaa se sentään kahta aamulenkkiä viikossa :D

Tämän päivän ruokailut menivät varsin mallikkaasti, suorastaan häkellyttävän upeasti 90 %:sti, mutta valitettavasti nyt illalla porsastelin ihan kunnolla syömällä irtokarkkeja, sipsejä, itse leivotun pullan JA suklaata. Perustelin tämän itselleni "karkkipäivänä", mutta eipä sellaisia olisi järkevää pitää, jos meinaa kutistua. Mutta olkoot, enemmistö päivästä meni syömällä todella hyvin ja järkevästi, joten se riittäkööt. En ole turhan ankara itselleni enää, ei vaan huvita. Elämä on ihanaa ylikilojenkin kanssa ja hyvällä tuurilla niistä pääsee eroon vähän rennommallakin otteella :)

Biggest Loser -ruokavaliota mukaillen

Tämä dieettituristi täällä taas turisee ja intoilee taas jostain uudesta jutusta. Tai uudesta ja uudesta, mutta anyway. Lainasin kirjastosta kolme vanhaa KG-lehteä ja yhdessä niistä oli aika pitkä artikkeli Suurin pudottaja -ohjelman ruokavaliosta. Mä sitä siinä selailin ja päätin, että pah, kokeillaan nyt sitten tätäkin. Että jos olisi helpompi pysyä tässä, kun en kerta kaikkiaan tunnu saavani itsestäni Dukan-dieetin oppeja irti. Tässä syödään melkolailla normia sapuskaa, tosin vähähiilihydraattisesti ja vähärasvaisestikin. Kaloreita pitäisi mun painoisen ihmisen vetää sellaiset 1300-1500 vuorokaudessa.

Tämänpäiväinen lounas. Mä kyllä yleensä inhoan katkarapuja, mutta tänään ne olivat ihan jees.

Kuva vanhan KG-lehden Biggest Loser -ruokavaliosta ja -treenistä.

En kyllä tiedä, kuinka tosissani taaskaan olen, mutta menkööt nyt tällä vähän aikaa. Jos alkaa tökkiä, kokeilen, innostuisinko Dukan-jutuista tai karppaamisesta vai jatkanko vain tätä eloani vähän muhkeampana kuin naapurin Pirjo.
Kuntosalia on tullut harrasteltua mahtavan aktiivisesti. Viimeksi eilen nostelin siellä rautaa ja tuntui hyvältä. Tosin eilen ei noussut ihan samaan tahtiin kuin yleensä. Treeniohjelmaan toistoja on merkitty 15x3, mutta esim. rintalihaksissa puhtia riitti vain kymmeneen toistoon kerrallaan. Alkoi meinaan siihen malliin täristä eikä vaan enää noussut, niin tyydyin sit siihen kymppiin. Painoa kuitenkin oli reilusti, joten ihan jees.

Käytiin kylässä ja laiskana emäntänä vein valmispullia. Piti niille vähän haistatella vaan ensin, ettei tule itse syötyä ;)

Kyyläilin taas kanssatreenareitakin, hehe. Yksi toinen oli samanlainen tuhti kuin meikäkin ja sekin hipsutteli siellä ilman kenkiä. Mä en aina jaksa ottaa treenikenkiä mukaan, koska mun mielestä sukkasillaan saa kivemman tuntuman lattiaan ja paljasjalkailu on muutenkin kai tosi pop ;) Lisäksi ne vie ärsyttävän paljon tilaa treenikassissa ;) No mutta, anyway, tämä toinen neitonen istui siinä reidenloitontajalaitteessa ja vaan heilutteli jakoja puolelta toiselle, katseli telkkaria kyllästyneen näköisenä eikä hikoillut yhtään. Mut mikäpä siinä, menee se ilta noinkin ja oli se sentään varmasti tehokkaampaa kuin esim. pelkkä sohvalla makoilu.

Toinen mimmi taas teki ihan simopitkiä sarjoja jollain 1 kg painoilla ja sekin näytti vähän... ööö... jännältä. Mutta sillä naisella oli ihan MIELETTÖMÄN kauniin muotoinen pylly ja muutenkin hän oli aika kaunista tekoa, joten ehkä se toimii :)

Kolmas tyyppi oli pukuhuoneen puolella. Hän oli maahanmuuttajataustainen nuori neito, joka selkeästi häkeltyi mun mentyä pukkariin. Sitten hän pohti siinä jotain vähän aikaa, kunnes meni vessaan vaihtamaan treenivaatteet. Mietin, olisiko hän voinut vaihtaa ne siellä pukuhuoneessa, jos mä en olisi ollut siellä. Jänniä jotkut uskonnot, kun joutuu olemaan niin häveliäs, ettei edes pukuhuoneessa voi vaihtaa vaatteita vain on ängettävä pieneen pissanhajuiseen vessaan.

Olkaa ihmiseksi ihanaiset tänäänkin, mäkin ajattelin olla :)