Makkaranaama

Otsikko kuvaa mun pientä itseinhoa omia ylikiloja kohtaan. Tuntuu, että naamassa on ihraa enemmän kuin keskivertotyypeillä. Jotenkin se ärsyttää ehkä nyt vähän enemmän kuin normaalisti, kun en voi varsinaisesti laihistella ja tiedän, että painoa tulee vaan lisää, lisää ja lisää aina tuonne kevääseen saakka. Sitten osa varmasti jää synnärille, MUTTA viimeksi ainakin tuli lääkittyä univelkaa herkuilla ja paino alkoi taas hiipiä ylöspäin. Nyt silti jotenkin koen olevani viisaampi ja tietäväni "salaisuuden", eli että karppaamalla se sitten lähtee. Ajattelin aloittaa sen uudestaan sitten, kun en enää imetä IHAN kokoajan. Tai voi sitä tietysti tehdä maltillisemmin jo ennen. Itse vain olen jotenkin niin malttamaton, että tekisi mieli sitten taas repäistä kunnolla ja ryhtyä ketokarpiksi samantien. Saapi nähdä.

Olin viime viikonlopun kaupunkilomailemassa ulkomailla siskoni luona. Hän on mua vanhempi, mutta noin 20 kg kevyempi ja näyttää ihan pirun hyvältä. Sinne pyritään. Nyt mä näytän isosiskolta, vaikka asian pitäisi tietysti olla toisinpäin. Noh, on mun siskolla onneksi ryppyjä silmäkulmissa ja mulla ei (vielä), hehe, jotain positiivista ;)

Odotus sujuu kyllä oikein hyvin, kiitos vain kommenttilootan kysymyksestä :) Kiloja on tullut nyt joku rapiat neljä, viikkoja on kasassa reilut 20 (eli puoliväli), hemoglobiini romahti (mutta vedän nyt rautaa) ja paha olokin alkaa väistyä. Tai no, kyllähän mä lentokoneessakin ykäsin, mutta onneksi se ei enää vaivaa ihan nonstoppina. Seksiä en ole kyllä saanut sitten elokuun, kun miehen mielestä olen nyt vain ÄITI eikä äidin kanssa voi rakastella. Eli puutetta ilmassa. Ei kellään olisi mitään hyviä dildovinkkejä? ;) Ehkä mä jaksan odottaa jonnekin ensi kesään, mut APUA, se on pitkä aika.